Ranskiksen talvipukeutumiskoulu

Kauluri takin päällä, body roikkuu haaroista napittamattomana polvissa housujen päällä ja kumisaappaat aurinkoisena talvipäivänä? Ei, taapero ei ole pukenut itse vaan opinnäyte isäpapan pukemistyylistä.

Ei käy isää syyttäminen, vaan napero itse halusi kokeilla uimahousut ja pipo yhdistelmää.

Opiskellessani Laurea amk:ssa parikymppisenä, saapui kouluumme kymmenisen ranskalaista poikaa Erasmus-vaihtareiksi. Syksy muuttui talveksi vaan vaatetus pysyi samana, tennarit ja lyhyt takki. Pahimmilla pakkasilla tammikuussa osa käytti sentäs pipoa ja kaulaliinaa. Hytistiin. Hrrr, miten nämä suomalaiset pärjäävät.

Jokaisella puutteensa ja vaatetusongelmasta huolimatta nain yhden näistä palelevista hurmuripojista. Ja poika, tai ehkä jo nuori mies (inhoan tätä termiä XD) muutti pysyvästi Suomeen seuraavaksi kahdeksaksi vuodeksi. Mieheni oppi käyttämään ”tykkejä” ja kerrospukeutumaan. Jopa talvikengät tuli ostettua. (”Mutta eihän näillä voi mennä töihin!”) Pikkukengissä piti kuitenkin luistella työpaikalle ja muihin sosiaalisiin tilaisuuksiin. Ehkä vasta koiran hankkiminen sai Ranskiksen vetämään ajoittain talvikengät vapaaehtoisesti jalkaan.

Lapsen synnyttyä Suomessa keskelle kahdenkymmenen asteen pakkasta, olin jo luopunut ajatuksesta siitä, että Ranskis oppisi koskaan pukeutumaan talveen. Koska oppilaani oli reputtanut oman pukeutumisensa kurssin, siirryin vetämään jatkokurssia, ”kuinka pukea pieni lapsi pakkasia vasten”. Ensin talja vaunuihin, lapselle SEKÄ sisävaatteet ETTÄ  toppapuku (ranskiksen puettua ulkovaatteet kerran pelkän vaipan päälle).

Tällaisiin mittarinlukemiin vauva syntyi

Talven taas palattua Pariisiin, ammottavat puistot tyhjyyttään. Lämpötila laskee ulkona tuulen kanssa pitkälle miinusasteisiin ja ihmettelen miten kylmä Suomessa onkaan. Luulin jo pukeutumisopin menneen perille, kunnes mieheni tuli viime viikolla naperon kanssa kotiin talvihaalarissa ja kesäkengissä. Lämmiteltyäni taaperon jäävarpaita hetken ihmettelin ääneen miksei talvikenkiä oltu laitettu jalkaan. Mieheni siihen: ”ei kai talvikenkiä tarvitse jos on jo talvihaalari?”

Pukeutumiskulttuuri on Pariisissa hyvin toisenlainen kuin Suomessa. Hyisessä viimassa näkee monesti pienetkin lapset ilman pipoa, takit auki retkottaen. Talvihaalareita myydään vain vauvoille mutta kävelemään opittaessa siirrytään farkut ja toppatakki-lookkin. Edes toppahousuja ei juurikaan näe, joskin näitä myydään urheiluosastolla. Tosin ulkoilukin on kylmillä säillä niin vähäistä, että ehkä näillä pärjäilee välimatkat kodin ja hoitopaikan välillä, onhan rattaissa yleensä ne lämpöpussit suojaamassa kylmyydeltä.

Lämpimämpinä vuodenaikoina olen ihaillut pariisilaispilttien ihastuttavaa olemusta leikkipuistossa. Tytöillä näkee monesti sukkahousuja ja hameita hiekkalaatikolla ja vauhti on silti yhtä kova kuin monella pojalla. Kerran näin kurahousut yhdellä tytöllä, tämän isä kertoi silminnähden ylpeänä miten helppoa ulkoilu on moisen suojavarustuksen kera, antoi vielä norjalaisen nettikaupan nimenkin. Vedin pienen mainospuheen muutamalle suomalaiselle merkille ja pyysin äitiäni tuomaan kuravarusteet seuraavalla reissullaan.

Ja kotona pukeutumisoppi jatkuu…

”Missä mun pinkki hame!?”

En français

Ça vous arrive en France de mettre une doudoune directement sur les sous-vêtements? Vous avez bien lu, ni pull ni pantalon. C’est pourtant de cette façon que mon Frenchie habille notre fille.

Quand je faisais mes études à l’université Laurea, il y avait dizaine de jeunes hommes français qui venaient en Erasmus. En Hiver; les températures à Helsinki tombaient cette année là bien en dessous de zéro et ils continuaient joyeusement à porter leurs petits blousons et baskets d’été. Quelques-uns (les plus malins) mettaient tout de même un bonnet pendant les jours les plus froids. Hrrrr, fait froid, ils râlaient en pensant aux températures de France.

Malgré les fautes d’habillement je me suis mariée avec un de ces charmants étudiants Erasmus. A la naissance de notre bébé, il faisait presque moins 30 dégrées! Je n’ai jamais relâché mon apprentissage au Frenchie à la façon d’habiller un bébé quand il fait froid.

Et pourtant en deux ans, j’ai pu rire et voir les tenues ”construites” à la façon la plus imaginaire possible, une doudoune sur la couche ou encore le body SUR le jeans…

Le printemps est arrivé à Paris. On va s’habiller en tenue plus adapté pour la saison, ça le Frenchie il maîtrise mieux. De jolies jupes et ensemble très chic, le charme à la Française qu’on adore!

Rati riti ralla, tuli talvi Pariisiin!

Keskiviikkona avatessani verhot Pariisin kodissamme, luulin näkeväni unta. Hieraisin silmiäni ja kyllä, lunta se oli! Kaikkialla. Tuli heti kotoisan helmikuinen olo ja päätimme lähteä rakentamaan monsieur lumiukkoa.

Mieheni ilmoitti viestillä, että puistot ovat sitten suljettu koska lumen takia niissä ei ole turvallista. Kieltoja uhmaten me kaksi kapinallista lumifania kuitenkin kiipesimme teipin ylitse puistoon muiden esimerkkiä noudattaen ja päädyimme keskelle lumisotaa. Normaalisti puisto on keskipäivällä hiljainen kuin huopatossutehdas mutta nyt lumipalloja sateli ilmassa naurun remakan säestämänä siihen tahtiin, että jouduimme paeta vähemmän sotaisille laitumille.

Uutiset toitottivat peltikolareista ja ruuhkista, kuulemma kuuden kilometrin matkaan meni autolla 2,5 tuntia. Vaikka lumi oli kivaa ja kaunista, niin kesärenkailla luistelevat autot, seisova liikenne ja suljetut puistot kertoivat omaa tarinaansa. Pariisi ei ole valmistautunut lumen tuloon koska harvemmin sitä satelee niin paljon, että siitä saisi lumiukkoja. Eiffel-torni oli suljettu ja tietyt bussilinjat eivät kulkeneet koska matkalla oli mäkiä. Hyvä niin, sillä muutenkin liikennevaloissa saa täällä noudattaa extravarovaisuutta. Vaikka kulkuneuvo luulee pysähtyvänsä, voi jokin osa siitä jatkaa matkaansa. Muutama viikko sitten katua ylittäessäni, pysähtyi pakettiauto valoihin mutta katolla olleet tikkaat päättivät jatkaa matkaansa. Kovalla ryminällä ne jatkoivat viitisen metriä vielä omaa matkaansa. Ei onneksi loukkaantuneita.

Nyt räystäät tippuvat ja vesi lätisee, oikein keväinen tunnelma exprestalven päätteeksi. Täytyy sanoa, että vaikka lumi on kaunista, niin mieluummin Pariisissa nautin Keski-Euroopan ilmastosta. Kymmenen astetta ja aurinkoa, se on talvi omaan makuuni.