Ensimmäinen pääsiäinen vauvan kanssa Pariisissa oli kesäisen lämmin, maleksimme tyhjähkössä kaupungissa ja nautimme lomatunnelmasta. Auringossa oli niin kuuma, että etsimme varjoista plänttiä piknikkiä varten (kyllä, rakastan piknikkejä ja harrastan niitä niin usein kun vain pystyn!) ja mietimme sulaako suklaa ennen kun sen ehtii syödä. Vauva ei ymmärtänyt vielä pääsiäisen päälle mutta tänä viikonloppuna on jatkunut pääsiäisen iloihin perehtyminen.
Selitin lapselle pääsiäistipujen ja pupujen tuovan suklaamunia. Ranskis-mieheni tuli korjaamaan että, ei ne ovat kylläkin kellot (kirkonkellot), jotka tuovat niitä suklaamunia. Jaa. Että kellot? Menee vielä oudommaksi kun pupujen muniminen.
Katolisen kasvatuksen saanut Ranskis kertoi (ja näytti YouTube videon) missä selitetään pääsiäisen tapahtumaa, tai lähinnä juuri kirkonkellojen toimintaa. Kirkonkellot siis soivat JOKA päivä, kunnes yhtenä perjantaina ne eivät soikaan, eivätkä seuraavana lauantainakaan. Kellot ovat lähteneet… ROOMAAN! Ja ne palaavat sunnuntaina, tuoden mukanaan lapsille suklaamunia. Kellot ripottelevat suklaamunat puutarhaan lasten iloksi. Ja sitten kellot soivat jälleen.

Puputarina on uskottavampi. Sillä mennään kunnes kelloja alkaa näkyä taivaalla.
Tänä vuonna pupu oli muninut äidillekin munan, kiitos pupuseni!
Oikein iloista ja herkkujen täytteistä pääsiäistä kaikille! 🙂