Taaperon ja vauvan kanssa Eiffel-torniin

Kohde: Eiffel-torni, 2krs.

Kokoonpano: taapero 2v1kk, vauva 3kk ja kaksi mutsia täynnä tarmoa

Supervoimat: suomalainen sisu ja jäinen kärsivällisyys

Välineet: äideillä teräsnaisen taikavoimat + kosolti teflonia vaikeuksien välttämiseksi

Lisäksi: rintareppu, rattaat ja naperolle välipalaa känkkäränkän kesyttämiseksi

Kunnianhimoinen suunnitelma, lähteä vauvan ja taaperon kanssa Eiffeliin toteutui helmikuisena keskiviikkona. Syy lienee kauniin kalpeassa auringon paisteessa, joka mukavasti kutitteli äitimyyrien verkkokalvoja ja antoi uskoa koitokseen. Pakkauduimme bussiin ja hurautimme Ecole Militaire-pysäkille, josta pääsimme kävelemään vehreän Champ de Mars-puiston läpi Eiffelin juurelle. Olimme intoa täynnä, kerrankin päästiin tekemään kivoja turistijuttuja! Kukapa ei haluaisi nauttia lomafiiliksistä keskellä viikkoa.

Matka puiston läpi on lyhyt ja molemmin puolin löytyy lasten leikkipuistoja. Vauva veteli sikeitä rintarepussa ja taapero säntäili ristiin rastiin. Päästyämme lähietäisyydelle alkoi jonottaminen ensimmäiseen turvatarkastukseen. Laukut pois ja portista läpi, aika kevyt turvatarkastus verrattuna lentokenttien toimiin. Lasta ei tarvinnut ottaa rattaista pois vaan lykkäsin sellaisenaan portista läpi.

valitse oikea jono

ensimmäinen turvatarkastus

Jonotus

Sitten olimmekin jo tornin jalan juuressa. Jokaisen neljän jalan kohdalla näkyi lippuluukku. Liput voi ostaa halustessaan etukäteen esim täältä. Meillä ei ollut lippuja hankittuna, joten lähdimme etsimään sopivaa tiskiä. Valitsimme niistä lähimmän ja totesin tyytyväisenä rattaiden mahtuvan sinne kehikoiden väliin, joilla jonomuodostelma pidetään ruodussa. Oli helmikuinen arkiaamupäivä ja jonoa ei nimeksikään, ehkä 15-20 henkeä ennen meitä. Yhtäkkiä ystäväni äkkäsi: ”Miksi tuossa lukee portaat?”

lippuluukku portaisiin

rattaat mahtuivat!

Eiffel-tornin huipullehan pääsee myös portaita pitkin, ei ainoastaan hissillä. Ei ihme että jonoa ei ollut. Etelä- (SUD) portilta voi ostaa ainoastaan lipun portaisiin, ei hissiin. Portaita suosivat monesti pohjelihastreeniä hakevien lisäksi henkilöt, jotka haluavat ihailla tornin arkkitehtuuria tarkemmin.

Päästäkseen kävellen Eiffel-tornin toiseen kerrokseen, on noustava 720 askelmaa.

Varustettuna rattailla ja kohtalaisella korkeanpaikankammolla, päätimme peruuttaa toiselle lippuluukulle.

Hissillä Eiffel-torniin

lippuhinnat

maksutavat

Sorry-sorry-excusez-moi-pardon-pardon, ja matka jatkui kohti oikeaa tiskiä. Pääsimme nopeasti ostamaan liput ja päätimme mennä vain toiseen kerrokseen asti, emme huipulle saakka. Lipun hinta toiseen kerrokseen oli 16€, huipulle 25€. Lippu portaisiin on kaikista edullisin.

Rattaat sai ottaa mukaan mutta suosittelen matkarattaita. Rattaat on pantava kokoon hissimatkaa varten ja kiivettävä kapeat kierreportaat päästäkseen hissitasolle. Lapsiperheitä ei huomioida mitenkään eikä kukaan työntekijä tullut auttamaan portaissa vaippakassin, rattaiden ja taaperon kanssa, ihmiset vain pyrkivät ohi työntekijöiden huutaessa ”eteenpäin eteenpäin, siirtykää eteenpäin!”. Perin pariisilaista.

Eiffel-tornissa

Pääsimme hissiin ja ajoimme toiseen kerrokseen. Korkeanpaikankammo kutitteli varpaita, muljautteli vatsanpohjaa ja sai tornin huojumaan. Lujaa. Mutta fiilis oli mahtava, jessss! Onnistuimme!

Vaikka puhuri muistutti helmikuun kylmyydestä, maltoimme hetken ihailla maisemia. Sitten vauva alkoi inahdella siihen malliin, että kohta olisi maitobaarille kysyntää. Toisessa kerroksessa on matkamuistomyymälä ja vessaan päästäkseen tulee laskeutua ensimmäiseen kerrokseen, jossa on myös ravintola. Vaan ei mikä tahansa pikaruokaravintola, vaan Le Jules Verne, fine dining ravintola. Mikäli haluaa ikimuistoisen ruokaelämäyksen pariisilaisen romantiikan höystämänä, niin uskoisin että Le Jules Verne täyttää toiveet.

Eiffelin ravintolaan voi varata pöydän tästä. Le jules Vernen herkkuja voi kuolata täältä.

Näkymä Eiffel-tornin 2. kerroksesta.

Taaperokin alkoi näyttää merkkejä lähestyvästä ketarat-kohti-katto-ja-kirkumaan-kohtauksesta, joten katsoimme parhaaksi palata maan pinnalle. Syötin taaperolle tauotta voisarvea, juotavaa jugurttia ja banaania pitääkseni känkkäränkän käsivarren mitan loitolla.

Avuliaat ohikulkijat auttoivat portaissa rattaiden kanssa ja pääsimme takaisin tornin juurelle. Maatasolla myydään pikkupurtavaa ja naposteltavaa mutta meidän matkamme jatkui kohti bussipysäkkiä. Exit/sortie-ulospääsyporttia valitessa kannattaa valita pyörätuolimerkittyportti, mikäli mukana on rattaat. Muut portit ovat pyöröovia joihin ei rattaiden kanssa meno onnistu.

Valitse tämä exit jos mukana rattaat

Heitimme yläfemmat onnistuneen reissun merkiksi ja lähdimme kotimatkalle. Lystin päätteeksi, nälän ja voittajatunteen sokaisemina, hyppäsimme väärään bussiin (se oikea tuli perässä) ja saimme kotimatkalle kaupan päälle extranähtävydet.

Yhteenveto

Eiffel-torniin meno onnistuu lapsiperheeltä mutta mukaan kannattaa pakata paljon evästä, kaulaliina, kärsivällisyyttä, kevyet kokoontaitettavat rattaat, mielellään kaksi aikuista ja AIKAA. Retkenhän voi päättää piknikkiin Eiffelin edessä tai Seinen varrella, jos sää sallii.

Mikäli haluaa ihailla Eiffel-tornia kauempaa, on Trocadero ihanteellinen valinta. Metropysäkiltä ylös noustessa Eiffel-torni kohoaa edessä kuin tarjottimella.

Taaperon loppusanat illalla kotona: ”Ei enää Eiffel-torniin äiti, ei enää!”.

 

Eiffel-torni Trocaderosta katsottuna

Mikä avuksi lentomatkaan taaperon kanssa? osa 2

Boarding
Monet lentoyhtiöt ottavat lapsiperheet ensimmäisenä koneeseen, tästä hyvänä esimerkkinä Finnair. Koneeseen meno sujuu stressittä ja mutkattomasti, kun ei tarvitse jonottaa pitkään sekä lapsi että painavat matkatavarat sylissä. Norwegian on tästä poikkeus. Olen lentänyt kuluneiden kuukausien aikana neljä meno-paluulentoa, enkä ole kertaakaan päässyt jonottamatta huutavan lapsen kanssa koneeseen. Norwegian lastaa koneen niin, että takariveillä olevat matkustajat tulevat koneeseen lentokoneen takaovista, eli rattaiden kanssa pitäisi ensin laskeutua portaat alas platalle eli maatasolle, ja sitten taas ulkoisia portaita pitkin takaisin ylös koneeseen. Sylissä olevan lapsen, oman laukun, taitettujen rattaiden ja vaippakassin kanssa tämä tuntuu kohtuuttomalta. Pitää kai vain muistuttaa itseään lipun halvasta hinnasta ja purra hammasta. En kyllä siltikään voi sanoa ymmärtäväni heidän logiikkaansa olla huomioimatta pienten lasten kanssa matkustavia.

Nousut ja laskut
Koneeseen päästyämme puran tavaroista esiin sellaiset, joilla saan viihdytettyä lasta sen aikaa, kun lapsen pakko pysyä sylissä, eli siis nousun ajaksi. Taapero on tykännyt katsella videoita itsestään, ja pienempänä riitti mikä vain esine kädessä tutkittavaksi. Silloin kun vielä imetin, kellistin vauvan rinnalle syömään nousujen ja laskujen ajaksi. Tässä voi käyttää tuttipulloa tai mitä tahansa syötävää, jotta lapsi nieleskelee.  Nieleminen voi estää korvien lukkoon menon, vaikkakaan oma lapsi ei ole koskaan reagoinut mitenkään paineen vaihteluihin (tämä lienee hyvin yksilöllistä). Nykyään taaperon ollessa lähes kaksivuotias, ja hyvin vastahakoinen viettämään pitkiä aikoja sylissä (minuuttikin voi tälle tuntua hyyyvin pitkältä ajalta, kun koko maailman ympärillä kutsuu tutkimaan), on käsieni ulottuvilla tutti, puhelin, lempilelu ja pussi jotain syötävää. Näillä olen saanut taaperonkin useimmiten viihtymään sylissäni nousut ja laskut. Ja jos asiasta tulee huutoa niin ei se ole vakavaa. Toki ikävää, yleensä ärsyttävää, muttei vakavaa. Kanssamatkustajat ymmärtävät yleensä, että vauva ei huuda ärsyttääkseen ja välillä sille ei vain voi mitään. Asialle ei kannata uhrata sen enempää ajatuksia. Eikä varsinkaan jättää matkaa väliin sen takia että pelkää lapsen itkevän jossain kohtaa matkaa. Vauvat nyt välillä itkevät ja that’s life!

 

Lennot ovat meillä sujuneet vaihtelevalla menestyksellä. Vauvana lapsi pötkötti mielellään omalla paikalla ja jos sellaista ei ollut saatavilla, niin sylini toimitti pomppulinnan ja kiipeilytelineen virkaa. Viime lennolla kävi niin hyvä tuuri, että saimme tyhjän penkkirivin, joten taapero kiipeili, makoili, majaili penkkien alla ja mennä viuhtoi käytävää etu- ja takakeittiön välillä. Tuntui tykkäävän ja nukkui kolme tuntia, kun päästiin koneesta ulos.

Kaukolennoilla vauvat voivat saada oman korin.

Lennon laskeutumisvaiheessa käyttöön taas samat työkalut, kun lennon nousuvaiheessa ja sitten ollaankin perillä. Mikäli lento on tehty Norwegianilla, niin todennäköisesti ainakin takariveiltä poistutaan ulkokautta takaovista ensin portaita asematasolle, ja sitten taas ylös terminaaliin. Matkarattaat kannattaa siis koota vasta kun ollaan sisällä terminaalissa. Sitten loppumatka sujuukin helposti, sillä hissillä pääsee matkatavarahihnatasolle. Norwegian lentää Orlyn lentokentälle ja Finnair Charles de Gaullen lentokentälle. Mikäli kohde on Orly, niin toivottavasti lapsi ei ole repinyt laskun aikana boardingpassia, sillä sitä tarvitaan vielä kertaalleen, jotta pääsee matkatavarahihnan ääreen.

Orlyn kentältä pääsee bussilla mm. Denfert- Rochereau asemalle ja Charles De Gaullen kentältä Pariisin keskustaan näppärin vaihtoehto on RER-juna. Lue lisää aiheesta lentokentältä keskustaan.

Oikein antoisaa lentomatkaa! Kyllä se on sen arvoista ja osa lapsista saattaa jopa nukkua lentomatkojen aikana. Vai olenko vain kuvitellut? 😉

Vauva nukkuu! Se on sittenkin mahdollista!

Mikä avuksi lentomatkaan taaperon kanssa? osa 1

Tykkään valmistautua lentomatkoihimme kuin hurrikaaniin konsanaan. Käyn läpi mielessäni kaiken mahdollisen mikä ikinä vaan voi mennä pieleen ja valmistaudun sen mukaan. Pakkaan siis vara-asun ja vara-asun vara-asun. Samoin ruokia. Joka makua, joka muodossa. Jos ei sose maistu, ehkäpä leipä. Ja jos ei aamulla uppoa puuro, kokeillaan matkalla valmistetrasta. Tutteja sullon joka taskuun. Ja jos kirja ei kiinnosta, katsotaan offline-tilaan ladattu Peppa-possu. Ja siltikin kaikki voi mennä pieleen. Tai sitten ihan putkeen. Näinkin on välillä käynyt.

Oma tapani valmistautua ei sovi kaikille. Mieheni ihmettelee kerta toisensa jälkeen sitä stressiä, jonka vallassa touhotan lähtöpäivän aattona. Mutta kun vihdoin pääsemme matkaan, tiedän tehneeni kaikkeni ja olen valmistautunut kohtaamaan matkan kaikki haasteet kolmipäisen tultasyöksevän lohikäärmeen mukaan lukien

Check in
Jättäessäni matkalaukkua check-in-tiskille, pyydän aina virkailijaa tarkastamaan, mikäli koneessa olisi sen verran tilaa, että vauva/taaperokin saisi oman paikan lennon ajaksi. Nousut ja laskut alle kaksivuotias matkustaa vanhemman sylissä mutta kun turvavyömerkkivalo sammuu, lapsen voi siirtää omalle penkille nukkumaan ja leikkimään. Välillä kone on niin täynnä, ettei tyhjiä paikkoja ole, mutta kun tyhjän paikan saa, tuntuu siltä, että puolet matkan kauhuista on jo vältetty.

Käsimatkatavarat
Alle kaksivuotiaan kanssa matkustettaessa saa mukana olla omien tavaroiden lisäksi yksi käsimatkatavara vauvalle. Meillä on ollut mukana vaippakassi, josta löytyvät kaikki lelut, vaipat, varavaatteet, ruuat jne. Lapselle saa lisäksi ottaa vesipullon ym nestemäistä ruokaa, vaikka muuten nämä ovat kiellettyjä. Turvatarkastuksessa lapsen ruuat ja juomat tulee ottaa esiin. Norwegianilla vauvan kanssa matkustettaessa saa aikuisen matkalaukku olla muutaman kilon painavampi kuin sen 20 kg.

Matkatavaraa piisaa!

Turvatarkastus
Helsingistä Pariisiin lennettäessä alkaa turvatarkastuksen kohdalla matkan yksi ”mustekalavaiheista”. Kutsun sitä mustekalavaiheeksi siksi, että vain mustekalalla on tarpeeksi käsiä pitää vauvaa sylissä, riisua oma ja vauvan takki, laittaa läpivalaisulaatikoihin nesteet, tietokoneet jne. ja laittaa matkarattaat kokoon. Olen matkustanut vauvan kanssa siitä lähtien kun tämä oli noin 2kk ikäinen, enkä vieläkään noin 15 edestakaisen lentomatkan jälkeen tiedä, miten tämä vaihe tulisi onnistuneesti suorittaa.

Helpointa oli vauvan ollessa niin pieni, että tämä kulki vielä rintarepussa. Ulkovaatteet pois, tavarat laatikkoon ja viimeisenä harras toive apukäsistä jotka pitelisivät vauvaa sen aikaa, kun itse kuoriudut ulos kantorepusta. (Ja älä laita vauvaa siihen laatikkoon. Jos takaa tuleekin kiireinen matkustaja joka tuuppaa laatikkojonoa eteenpäin, niin vauvalle voi käydä huonosti.) Sitten porteista läpi, rintareppu takaisin paikoilleen ja tavarat kokoon. Helsinki-Vantaan lentokentän turvatarkastuksessa on perheportti, josta pienten lasten kanssa matkustavat pääsevät jonottamatta turvatarkastukseen. Mikä parasta, niin täältä löytyy syöttötuoli mustekalaongelmaa helpottamaan. Saat siis laitettua lapsen istumaan syöttötuoliin siksi aikaa, että saat pakattua kaikki tavarasi takaisin kokoon ja päällysvaatteet päälle. Ihan paras juttu siinä kohtaa!

Taaperon ja matkarattaiden kanssa matkustettaessa tulee turvatarkastuksessa vastaan toisenlaisia haasteita. Ensinnäkin taapero karkaa HETI, kun alat äheltämään rattaita kokoon. Spurtti perään, taapero ruotuun ja sitten jatkuu nesteiden, tablettitietokoneen ja vauvanruokien perkaus laukuista. Hups, taapero on taas karannut. Spurtti perään ja homma jatkuu. Kun päästään turvatarkastusportin läpi, niin syöttötuolihan se siellä siintelee ja äiti saa rauhassa pakata tavaransa kokoon. Koska sitä tavaraa riittää.

Monesti kanssamatkustajat rajoittavat taaperon säntäilyhalukkuutta, sillä muita matkustajia on kiva katsella, eikä karkuun pääse niin helposti raaja- ja laukkuviidakon läpi.

wc:ssä vaipanvaihtopöytä

Leikkitila
Kun on vihdoin päästy lapsen kanssa lähtöporttialueelle, on ensimmäinen rasti on saavutettu. Sitten koittaa hengähdyshetki, mikäli aikaa riittää. Kakkosterminaalissa on lähtöportin 20 läheisyydessä lasten leikkitila, jossa on muutama lelu, pieni liukumäki, muutama tuoli ja pöytä. Se on oikea keidas! Siinä lentokoneita suurista ikkunoista ihmetellessä on hetki hengähtää ja syöttää lapselle pieni välipala, jotta lapsi pysyy hyväntuulisena vielä, kun koneeseen nousu alkaa. Vaippakin on helppo vaihtaa tässä kohtaa ja vaipanvaihtopöydällä varustettu wc sijaitsee aika lähellä leikkitilaa.

Leikkitila lentokentällä

Lastenrattaat
Mikäli matkustan ilman omia matkarattaita,  turvatarkastuksen läpäistyämme yritän löytää käsiini lentokentän lastenrattaat. Niissä on punainen Reiman viiri ja ainakin oma taaperoni kapuaa näihin mielellään. Laukunkin saa roikkumaan rattaiden aisaan ja hetken voi nautti kevyestä olosta, parhaassa tapauksessa ehkä viipottaa pikaisesti jopa Taxfreen läpi. Todennäköisesti kuitenkaan ei.

Näitä rattaita lentokentällä lainassa ilmaiseksi. Oma taapero kapuaa kyytiin mielellään.

Lentomatkan kuvaus jatkuu seuraavassa postauksessa