Halpaa, liian halpaa?!

Käytiin Primarkissa. Äiti hurahti. Piti hakea vain uudet kumisaappaat. Ja ehkä uusi kevättakki. Ei saatu. Mutta mukaan tarttui täysi kassillinen vaatteita.

Kerskakulutusta kerrakseen, kyllä. Vaan niin mahdottoman vaikea vastustaa! Vastuullista ja kauas kantavaa, ei juurikaan. Mutta mutta, lasten farkut 6€, t-paidat 2€, äidille kangastennarit 4€ (voi voi, pakko myöntää että ostin kahdet), kevyttoppis 10€ ja niin edespäin. Kun hintalappujen lukemat ovat samaa luokkaa kun Kinder-munien, niin pienimuotoinen sekoaminenhan siinä iskee. Tavaraa voi lappaa koriin kun riisiä kattilaan.

Lauantai-iltapäivänä en ollut ainoa kajahtanut mutsi, vaan muut mammat yhtä höyrypäisinä kun minäkin hamstrasivat puoli-ilmaisia vaatteita koriin. Oma napero istui onnellisena lattialla kokeillen kaikkia pinkkejä kenkiä mitä kaupalla oli tarjota. Ja niitähän oli. Sorruin ja ostin lapselle yhdet tennarit, 4€. Tuskin mikään ergonominen ihme mutta käy rattaissa istuessa. Tai huonon kelin hiekkalaatikkokenkänä. Tekosyitä riitti kuin halpoja hintoja.

Miten päästä perille?

Primark jossa kävimme, sijaitsee Val d’Europe ostoskeskuksessa, lähellä Disneylandia. Ostarissa voi piipahtaa samalla reissulla kun Vallee Village Outlet-kylässä, joka on ihan ostarin kupeessa. Tänne pääsee RER A-junalla kuten Disneylandiin, joka on junan seuraava pysäkki ja samalla päättäri. Matka Chatelet-asemalta ydin-Pariisista on noin 40 minuuttia ja meno-paluu rer-liput kahdelle maksavat noin 29€ eli noin reilu 7€/lippu.

Primark on alunperin irlantilainen halpaketju, jolla on nykyään myymälöitä useammassa Euroopan maassa, Pariisin ympäristössä niitä on kaksi. Liikkeellä on vauvojen, lasten, naisten, miesten ja kodinosasto. Halvoista hinnoistaan huolimatta, on Primarkilla kestävän kehityksen standardi sekä ohjelmat lapsityötä ja epäinhimmillisiä työolosuhteita vastaan. Yrityksen eettinen ohjeistus toimii parantaakseen vaateteollisuuden työolosuhteita, lisää yrityksen etiikasta voi lukea tästä.

Kotona sortteerasin pieneksi jääneet talvivaatteet kierrätykseen. Kauniit kesäpäivät tekevät tuloaan. Keskiviikosta perjantaihin on luvattu hellettä, sääennuste maalailee torstaille jopa 28 astetta! Shortsit ja hepenet pääsevät heti käyttöön. Aurinkoista viikkoa kaikille kaikkialla! 🙂

En français

On est allé à Primark le weekend dernier. Cette maman était devenue dingue! J’étais censée acheter juste une nouvelle veste pour le printemps, peut-être une paire de bottes en caoutchouc. Mais non, à la place j’ai acheté un sac taille père Noel plein de vêtements! Quand les prix sont les mêmes que des oeufs en chocolat, c’est très difficile d’y résister!

Le samedi après-midi je n’étais pas la seule folle qui y remplissait son panier comme un écureuil son nid. Pas trop responsable ni écologique, mais il y avait tellement des excuses pour acheter. Les couleurs printanières sautaient presque toute seule dans mon panier.

Primark a aussi ses standards contre le travail d’enfant et pour le développement durable. A la maison j’ai décidé de recycler un grand paquet de vêtements trop petits et j’ai commencé à attendre les belles journées. Printemps, on est prêts!

 

Lapset mukaan juhliin Ranskan tapaan?

Viimeisistä suurista juhlista tuntuu olevan ikuisuus ja täällä Pariisissa, sukulaisten ulottumattomissa, hautautuvat juhla-ajatukset monesti taka-alalle. Pohtiessani juhla- ja hoitaja-pulaa ääneen, sanoi Ranskis heillä järjestettäneen aina suuriakin juhlia lasten mukana ollessa. Suomessa taas tuntuu olevan hyvin yleistä järjestää häitä ja juhlia ilman lapsia. Omissakin häissämme Helsingissä, juhlimme enimmäkseen aikuisten kesken, joskin ranskalaisia lapsia oli menossa mukana muutama.

Kysyessäni Ranskikselta hääkutsujamme lähetettäessä viitisen vuotta sitten, että voiko Ranskassa kutsussa ilmoittaa hääjuhlien olevan vain aikuisille sanoi tämä, että ei onnistu. Täysin epäsopivaa, asiaankuulumatonta ja tylyä. Näin siis pikku-ranskikset juhlivat kanssamme aamuyön tunneille saakka häiritsemättä ketään ja tuoden lisää riemua juhlapäivään.

Pienetkin iloitsevat juhlassa

Kutsumalla hääjuhliin myös kaikkien lapset, olisin tuntenut tarvetta järjestää näille ohjelmaa, syöttötuoleja ja ehkä vielä lepopaikkoja tai muuta lapsenkaitsijaa. Ranskassa taas pienetkin vaikuttavat sopeutuvan aikuisten juttuihin. He syövät samoja ruokia ja syöttötuolien loistaessa poissaolollaan, oppivat lapset pienestä pitäen tulemaan toimeen aikuisten maailmassa.

Saimme kutsun mieheni ystävän häihin Pohjois-Ranskaan lapsen ollessa 7-8kk. Häät alkoivat kirkossa, jonka jälkeen siirryttiin ihanaan puutarhamaisemaan nauttimaan cocktaileja ja samppanjaa. (Huoh, pääsisinpä takaisin tuohon tunnelmaan!) Ranskassa hääjuhlassa on usein ”kolmas osio” eli cocktail-tilaisuus vihkimisen ja iltajuhlien välissä. Koska kutsulista iltajuhliin on monesti rahasyistä pidettävä lyhyempänä kun Facebookin kaverilista, on cocktail-tilaisuus paikka, jonne voi kutsua kaikki tutut. Vain osa saa kutsun illallisille jatkamaan juhlaa.

Cocktail-kutsut puutarhassa ennen iltajuhlaa

Elokuun aurinko hemmotteli vieraita samppanjan virratessa laseihin ja ajan pysähtyessä iloisessa juhlanhumussa. Illan jo pimentyessä siirtyi hilpeä valittu (satapäinen) joukko autoillaan juhlapaikkaan, jossa pöytä oli katettu nimikyltein. Yllätyin, kun syömisen sijaan juhlat jatkuivat diskon merkeissä. Vauva sinnitteli iloisesti, vaikka pimeä oli jo laskeutunut. Juhlat olivat täydessä menossa eikä kukaan ollut vielä syönyt kanapee-leivoksia tukevampaa koko päivänä iltakymmenen koittaessa.

Kun kello löi puoliyötä, päätti tämä Tuhkimoperhe jättää ruokailun väliin ja huristella höyhensaarille. En tiedä kuinka moni muu lapsiperhe jäi odottamaan ruokailua mutta lähdimme varmaan ensimmäisten joukossa. Diskon pitäessä huolta melutason voimakkuudesta, oli vauva parempi viedä nukkumaan. Vaikka otimmekin varaslähdön kotiin, olivat juhlat muuten kaiken kaikkiaan ihanat!

Ehkä tämä ei ole tyypillinen kokemus ranskalaisista häistä, mutta aina ne pienimmätkin ovat jaksaneet mukana, paremmin kuin monet aikuiset! 😀

Muiden discotessa tutustuimme lähiympäristöön

Ainut asia mikä askarruttaa, on aikuisten juhlakäyttäytyminen. Onko teidän mielestänne lasten silmille sopivaa seurata aikuisten humaltumista? Ehkä se ei ole niin silmin nähden räikeää ranskalaisissa juhlissa kuin suomalaisissa? Otatteko te pienet lapset mukaan yöhön asti jatkuviin juhliin?

Pariisin väri on vihreä

Puin eilen lapselle päälle toppatakkia. ”Ulkona on lämmin”, sanoi mies vieressä, laitoin kaulurinkin. ”Siellä on 20 astetta”, sanoi Ranskis kun pakkasin vielä pipon ja lapaset mukaan. Kevät on arvaamaton ajattelin, vähän kun kangastus. Ikkunasta katsoessa ulkona näyttää lämpöiselta mutta ensimmäisen tuulenvireen puhaltaessa tulee ikävä talvivaatteita.

Asiantuntemukseni meni pieleen. En voinut uskoa todeksi, kun ulkona todella oli kaksikymmentä astetta. Suomen vierailun jälkeen kontrasti oli niin suuri, etten voinut kun sirkuttaa kilpaa riemusta lintujen kanssa. Sinnikkäästi pidin silti nahkatakkia päällä, vaikka auringossa oli suorastaan helteistä. Eihän sitä voi siirtyä suoraan talvesta kesään, vaan tarvitaan Päivä, jolloin laitoin kevättakin päälle.

pakko siitä takista oli luopua kuitenkin

Pysähdyimme Contrescarpen aukiolle (5. arr) nauttimaan ihmisvilinästä. Ihmiset söivät jäätelöä ja sisälläni lepatteli kevään riemu! Tiedättekö sen tunteen, kun on juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan? Olkihattuiset kaupungin työntekijät jakoivat siemenpusseja ohikulkijoille, jotta kaupunkiin saataisiin lisää kukkia ja mehiläisiä. Mielessäni lähetin kukkien siemenet kevättuulen myötä Suomeen, jotta sielläkin päästäisiin nauttimaan siitä ilosta ja odotuksesta, minkä ensimmäiset oikein lämpöiset päivät kylvävät mieleen.

Vielä illallakaan en olisi malttanut palata kotiin, vaikka aurinko oli laskemassa. Mutta en ollut ainoa. Pariisi oli siirtynyt sisätiloista ulos ja improvisoituja piknik-seurueita näkyi jokaisella tyhjällä pläntillä. Tervetuloa kevät! 🙂

 

 

Kaksikielisen lapsen iltasaduista

Viimeksi käydessämme Ranskassa lastenlääkärin luona, hän sanoi: ”Puske puske nyt sitä suomen kieltä, koska pian lapsi (2v) ei enää suostu käyttämään sitä kanssasi.” Pakkomielteeni suomen kielen vahvistamiseen paheni entisestään.

Luemme joka ilta satuja suomeksi. Vain ja ainoastaan. Olen ehdottoman varma siitä, että jos jätän yhdenkin iltalukemisen väliin, on lapsen suomen kieli, itseilmaisukyky, empatian kehittyminen ja tunteiden sanoittaminen (muun elämän ohella) lopullisesti retuperällä. Kehittämäni teorian mukaan lapsi tajuaa yhden iltasadun poisjättämällä, että ahaa, näitä siis voi lukea myös papan (=isän) kielellä.

Vauva-aikana luin lapselle Hesaria ääneen. Epäilin ettei tämä ymmärrä vielä satujen päälle. Ilmeisesti kuvittelin 2kk vauvan olevan enemmän kiinnostunut ajankohtaisasioista. (En nyt saa kiinni logiikasta ajatuksen takana mutta laitetaan hormonihöyrähdyksen piikkiin, asia sentäs jo hiukan paremmalla mallilla).

Olen ollut lapsena lukutoukka, joka olisi voinut viettää 24h vuorokaudessa nenä kirjassa fantasiasatuja ahmien. Kun lähiöömme avattiin uusi kirjasto, kahmin koko lasten ja nuorten osaston läpi satuillen mielessäni toinen toistaan hurjempia vampyyri- ja seikkailusatuja (joissa lähes kaikki päätyivät lopulta giljotiinin. Hmm. Tulenkohan paljastaneeksi itsestäni seikkoja, joiden kannattaisi pysyä pimennossa). Nyt toivon pystyväni siirtämään rakkauden lukemiseen lapselleni.

uudet vanhat aarteet

Suomessa käydessämme löysin tätini luota vanhoja Pupu Tupuna-kirjoja. Lapsi oli myyty. Pupu Tupunaa ollaan nyt luettu viikko. Olen RIEMUISSANI! Ensimmäinen kirjarakkaus! Ehkei peli ole sittenkään vielä menetetty. Onko teillä samanlaisia kokemuksia vähemmistökielen asemasta?

Ps. Onkohan turhan varhaista lukea Mestaritonttua kaksivuotiaalle? Entäs Roald Dahlin lasten kirjoja?? Mitkä ovat ne nykypäivän puputupunat?

Lukeminen yhdistää

Galeries Lafayetten kattoterassille kirmaamaan!

Hikinen shoppailurupeama Galeries Lafayettessa takana ja aurinkokin pilkistelee? Olet juuri oikeassa paikassa! Tavaratalon seitsemännestä kerroksesta pääsee kattoterassille (myös liukuportaita pitkin!) josta on hulppeat näkymät ympäri Pariisia. Kattoterassi on auki ympäri vuoden, nykyään myös sunnuntaisin, joten lapsen alkaessa uhkua ja puhkua räjähdyaltista rattaisiin pakkautunutta ylienergiaa, voi olla hyvä pitää hetken taukokirmailu katolla.

Katolle ei ole pääsymaksua ja siellä voi nauttia vaikka eväiltä. Kuudennessa kerroksessa on kanttiinityyppinen ravintola, josta voi itse koostaa lämpöisen ruuan. Lapsille voi valita jauhelihapihviä, kanaa, kalaa, ranskalaisia ja vihanneksia. Lisäksi tarjolla on salaatteja, jälkiruokaa, keittoa ja ja juotavaa. Lämmin lasten annos on reilut 8 euroa, aikuisten muutaman euron enemmän.

Viidennessä kerroksessa on lastenvaate- ja leluosasto jonne voi palata jatkamaan ostosturneeta vilvoittavan (ainakin maaliskuussa) terassireissun päätteeksi. Myös wc löytyy ylimmistä kerroksista ja vaipanvaihtokin onnistuu. Imetyshuone löytyy samoin viidennestä kerroksesta.

Galeries Lafayetten leluosasto

Oma napero oli silminnähden yhteistyöhaluisempi laukattuaan hetken katolla, ahmittuaan kupunsa täyteen ja siirryttyään sen suuremmitta tappeluitta rattaisiin päättämään shoppailusession pikaiseen vierailuun naisten osastoilla 😉 .

Muniiko pupu vai miten se menikään?

Ensimmäinen pääsiäinen vauvan kanssa Pariisissa oli kesäisen lämmin, maleksimme tyhjähkössä kaupungissa ja nautimme lomatunnelmasta. Auringossa oli niin kuuma, että etsimme varjoista plänttiä piknikkiä varten (kyllä, rakastan piknikkejä ja harrastan niitä niin usein kun vain pystyn!) ja mietimme sulaako suklaa ennen kun sen ehtii syödä. Vauva ei ymmärtänyt vielä pääsiäisen päälle mutta tänä viikonloppuna on jatkunut pääsiäisen iloihin perehtyminen.

Selitin lapselle pääsiäistipujen ja pupujen tuovan suklaamunia. Ranskis-mieheni tuli korjaamaan että, ei ne ovat kylläkin kellot (kirkonkellot), jotka tuovat niitä suklaamunia. Jaa. Että kellot? Menee vielä oudommaksi kun pupujen muniminen.

Katolisen kasvatuksen saanut Ranskis kertoi (ja näytti YouTube videon) missä selitetään pääsiäisen tapahtumaa, tai lähinnä juuri kirkonkellojen toimintaa. Kirkonkellot siis soivat JOKA päivä, kunnes yhtenä perjantaina ne eivät soikaan, eivätkä seuraavana lauantainakaan. Kellot ovat lähteneet… ROOMAAN! Ja ne palaavat sunnuntaina, tuoden mukanaan lapsille suklaamunia. Kellot ripottelevat suklaamunat puutarhaan lasten iloksi. Ja sitten kellot soivat jälleen.

Ei Pariisista suklaa syömällä lopu

Puputarina on uskottavampi. Sillä mennään kunnes kelloja alkaa näkyä taivaalla.

Tänä vuonna pupu oli muninut äidillekin munan, kiitos pupuseni!

Oikein iloista ja herkkujen täytteistä pääsiäistä kaikille! 🙂

Vinkki vauvaa varten matkalle!

Mikä on greipin kokoinen, pelastaa vauvan ja vanhempien ruokahetket (ja vaatteet) ja helpottaa matkustuskynnystä? Ei, kyseessä ei ole lampun henki, vaan syöttötuolike! Heh, siis kankaasta tehty versio, jota käyttäisin matkoilla syöttötuolin korvikkeena.

Kaikki vauvan kanssa matkustaneet tietävät, että mitä pienempi vauva, sitä enemmän tavaraa. Monesti lomalla päänvaivaa tuottaa kaikkien arjessa tarvittavien tavaroiden puute lomakohteessa. Me matkustelimme vauvan kanssa aika paljon, mutta rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että jätimme väliin muutaman sukulaisvierailureissun, koska paikkaan olisi tullut hankkia matkasänky ja syöttötuoli.

Hiljattain Monoprix-supermarketissa pyöriessäni löysin huippukeksinnön! Kankaasta tehdyn syöttötuolin, tai siis tuoliin kiinnitettävän kankaan, jossa vauva istuu kuin syöttötuolissa. Vauva-aikana etsin näitä Amazonista, en tilannut ikinä ainuttakaan koska en päässyt hypistelyetäisyydelle. Pidemmillä lomilla tällainen olisi ollut kullan arvoinen. Luulisin.

Lomamatkoilla syötimme vauvaa jomman kumman vanhemman sylissä mutta onhan tällainen paljon näppärämpi. Pariisissa syöttötuolit loistavat usein poissaolollaan, tämähän on kuin kiskaisisi kanin esiin taikurin hatusta! Pussukan koko lonkalta heitettynä oli ehkä noin reilut 20cm x 20cm, mahtuu siis vaikka vaippakassiin. Hinta oli noin 25€.

Tämä viimeinen malli on vähän isommalle vauvalle/taaperolle joka osaa jo istua tukevasti. Voisin harkita tällaista meille kotiin, koska taapero ei viihdy enää syöttötuolissa mutta tavallisella tuolilla istuessa on pöydän reuna liian korkealla. En ole kokeillut tuotetta mutta innostuin sen nähdessäni, ja halusin vihjata tällaisen olemassaolosta muillekin matkustaville perheille.

Kertokaa ihmeessä jos teillä on kokemuksia ja vinkatkaa ovatko nämä yhtä näppäriä kuin miltä vaikuttavat. Keksinnöistä puheen ollen, tilasin meille vauvavuonna Australian lentoja varten vauvan lentokonenukkuma-alusta-turvavyöyhdistelmän joka palveli tasan kerran, 10 kk vauva kun oli siihen jo liian iso. Idea hyvä, toteutus huono. (Samoin hankin kerran ponihännänpaksuntajan. Ihana idea, suomalainen liruhäntä muuttui barbiponnariksi! Kunnes tuli ensimmäinen tuulenvire ja tötsä keskellä ponnaria paljastui. Vekotin näytti kuontaloon eksyneeltä putkimiehen työkalulta. Sivuhuomiona vain.)

Ja pahoittelut kaikista itsekeksityistä sanoista, niitä kun kertyi tähän postaukseen muutama. Kuulisin mielelläni näiden tarvikkeiden oikeat nimet 😀

Pääsiäispupun matkassa Pariisissa.

Lähestyvä pääsiäinen sai muistelemaan menneitä. Lapsena rakastin pääsiäistä (hahaa, omaperäistä, eikös? Kuinkakohan moni lapsi inhoaa sitä?). Odotimme pikku-veljeni kanssa  kuumeisesti aamua, jolloin pääsemme etsimään suklaamunia. Mitä vanhemmaksi kasvoimme, sitä haastavammaksi piilot kävivät. Luulen 15-vuotiaalle veljellenikin selvinneen jo siihen ikään mennessä pääsiäistipun salaisuus, tämän painostaessa kuumeisesti äitiäni munien määrästä ja piilopaikkojen haastavuudesta. Munia oli teipattu pöydän alapintaan, ripustettu kattolamppuun ja jemmattu kylmään saunakiukaaseen. ”Hyviä piiloja sit kanssa! Ei liian helppoja! Ei liian vaikeita! Ainakin niin-ja-niin-monta munaa”, ohjeisti broidini pääsiäsipupun apurina toimivaa äitiäni.

Suklaakauppias personoi pääsiäismunat, ei mikään kalligrafi mutta suklaa on maistuvaa!

Oma napero on tänä pääsiäisenä kaksi vuotta ja risat. Aloitimme teemaan tutustumisen viikonloppuna kylvämällä rairuohon siemenet. Vietämme pääsiäistä tänä vuonna Suomessa, joten mummi pääsi opastamaan ruohon kasvatuksessa ”Ei, siemeniä ei voi syödä! Ei, koirakaan ei voi syödä siemeniä! Ei, siemeniä ei voi syödä lusikallakaan”. Ymmärrän kyllä sekaannuksen kun siemenet kerran kylvettiin ruokalautaselle.

Pariisissa pääsiäinen on yhden arkipyhän lyhyempi kuin Suomessa, eli perjantai on vielä arkipäivä ja vasta seuraava maanantai on pyhä. Sää saattaa olla mitä vain. Ensimmäisen Ranskan matkani aikaan teini-ikäisenä, hytisin pienessä farkkutakissani koko reissun ajan, kietoen kaulaliinaa kukkatapettihotellissa niin tiukkaan kaulan ympäri kun kangasta riitti ja henkitorvi salli. Kylmästä huolimatta kaupunki vei mukanaan.

Jos tänä vuonna viettää pääsiäistä Pariisissa ja haluaa päästä pääsiäispupun jäljille, tässä  muutama vinkki. Kaupungissa järjestetään munajahti esimerkiksi 15. kaupunginosassa André Citroën-puistossa 1.-2.4. 2018. Keskustan ulkopuolelta löytyy samanlaisia tapahtumia esim. Château de Thoiryssa. Pääsiäismunia voi metsästää klo: 10-12. Disneylandiin menijät pääsevät nauttimaan pääsiäistunnelmasta pallokorvan ja muiden suosikkihahmojen kera, ja munia pääsee etsimään pääsiäislabyrintista.

Pääsiäisenä kaupunki tuntuu hiljaiselta, joskin nähtävyydet ja turistipaikat tuntuvat keräävän sitäkin enemmän ihmisiä puoleensa. Aikaisempina vuosina pääsiäismunia pääsi etsimään mahtipuitteisiin Eiffel-tornin juuressa olevaan Champ De Mars-puistoon mutta tänä vuonna munia joutuu hakemaan muualta. Suklaaseen erikoistuneita putiikkeja on Pariisissa niin paljon, että tuskin kukaan jäänee ilman suklaata, vaikka pääsiäispupu munisi ja unohtaisi käydä luonanne.Oikein aurinkoista pääsiäisviikkoa kaikille, toivottavasti osa teistä päätyy Pariisin asti! 🙂

 

Avenue des Champs-Élysees lapsen kanssa

Yksi maailman hienoimmaksi tituleerattu katu on Pariisin Avenue des Champs-Élysees. Nykyään bulevardi on enimmäkseen tavallisten ketjuliikkeiden valtaama, joskin Cartier, Tiffany, Rolex ja autokaupat tarjoavat vastinetta luksusta hakeville. Jouluisin valomeren välkkyessä puiden latvoissa, on tunnelma juhlava houkutellen samppanjalle ja huokailemaan jalokiviliikkeen näyteikkunan ääreen.

Nuorina opiskelijoina jonotimme täällä yöklubille ja öinen mutta eloisa katu lupaili hauskanpitoa suuren maailman malliin. Yöllinen taksien metsästys oli sekin suuren maailman luokkaa ja tuntien tuloksettoman taksien metsästyksen jälkeen opimme odottamaan aamun ensimmäistä metroa, joka sillon kulki noin kuuden aikaan. Leipomoiden avauduttua jo ennen metroportteja, hypähtelimme hilpeinä patongit kainalossa kotiin nukkumaan.

Nyt perheellisenä vierailut eivät enää rajoitu iltakymmenen ja aamukuuden välille, vaan käymme koluamassa katua päivänvalon aikaan. Halutessaan saa tähänkin menemään koko päivän, kauppoja riittää joka makuun ja ruokaa voi ostaa eurolla Mäkistä tai käyttää elämykseen puolikkaan päivää (ja budjettia). Pikaruokaketjukin vaikuttaa asteen fiinimmältä, kun ruoka tarjoillaan pöytiin ja suuret ikkunat esittävät jatkuvaa vilinää maailman hienoimmalta kadulta. Käyn alla läpi pikku-kaalinpäiden (ranskalaisten hellittelynimi vauvoille) ja vähän isompienkin suosikkipysähdyspaikat.

Mikäli tahtoo päästä nauttimaan tilan tunteesta ja ottaa koko bulevardin haltuunsa, on  Champs-Élysées joka kuun ensimmäinen sunnuntai autoton. Helpottaa huomattavasti matkakuvien ottamista Riemukaaresta, kun ei tarvitse katsoa linssin läpi kohtisuoraan tulevia autoja ja pelätä tulevansa yliajetuksi.

Concorden aukiolta lähdettäessä kävelemään Champs-Élyséelle päin, siintää kadun toisessa päässä Riemukaari, l’Arc de Triomphe. Edetessä katua alhaalta ylöspäin, on ensimmäinen lasten valinta varmasti DisneyStore.

Pienten jalkapallofanien ja miksei vähän isompienkin toivekauppa on toisella puolen katua, Paris Saint Germain. Olen nähnyt liikkeen edessä koko pienen pojan tunteen kirjon, suuresta epätoivosta uskomattomaan riemuun. Pojan vanhemmat sanoivat ettei ole aikaa mennä kauppaan, kunnes sitten olikin, onneksi.

Ainut löytämäni vaipanvaihtopöytä löytyi Foot Locker liikkeen vierestä.

Molemmin puolin katua kauppojen seasta löytyy kahviloita, ravintoloita, muutama McDonld’s, Monoprix, ynnä muuta syötävää. Valtaosa ruokapaikoista on tavallisia ketjuravintoloita eikä näissä tarvitse pelätä köyhtyvänsä sen enempää kuin normaalistikaan. Uusi hampurilaisravintola Five Guys on hiljattain saapunut myös Champs-Élyséelle.

Seuraava etappi pikkuväelle on valtava lelukauppa La Grande Récré. Varoitus, täältä lapsen ulossaaminen edellyttää lahjontaa tai voimakeinoja!

Mikäli napero malttaa lelukauppojen jälkeen istahtaa hetkeksi rattaisiin napittamaan, on kadulla muotitarjontaa myös naisille ja miehille. Autokauppaan pääsee pällistelemään ihmeitä, ja makeannälän iskiessä La Duree tarjoaa kaikissa jalokivien väreissä hohtavia Macaron-leivoksiaan. Viikonloppuisin tänne usein jono, joten varaudu odottamaan. Macaron-leivoksia myydään Pariisissa lähes kaikissa leipomoissa, kahviloissa, jopa Mäkin kahvilasssa, eli jos La Dureen jonot venyvät ilmaisen ämpärijakelun mittoihin, saa näitä herkkuja saa muualtakin.

Riemukaarelle saakka päästessä, voi halutessaan kivuta huipulle asti. Koska tällainen kokemus meiltä vielä puuttuu, on se toteutettavien listalla kevään aikana.

Lastenvaatekauppoja ei ole kovin montaa, Petit Bateau taitaa olla kadun ainokainen.

Jos onnistuu ajoittamaan Pariisin lomansa heinäkuun 14. päivän kieppeille, silloin Champs-Élyséellä järjestetään näyttävä kansallispäivän sotilasparaati. Panssarivaunut, sotilaat ja lentonäytös osoittavat mahtipontisesti millä Gallian kukko on kannuksensa hankkinut.

Pariisilaisten suhtautumisesta lapsiin

Kummallinen aamu, kellon viisarit hätyyttelevät kymmentä ja lapsi nukkuu! Olen juonut aamukahvin istuen pöydän ääressä, vilkuillut Hesarin otsikot (alkavat tuntua kaukaisilta osa uutisista) ja vieressä möllöttävä siililelu vie ajatukset pariisilaisten tapaan suhtautua lapsiin.

Tämän lähemmäs Louvrea en vielä uskalla lasta viedä.

Monet suomalaiset kommentoivat pariisilaisten ystävällisyyttä lapsia kohtaan. Lapsille jutellaan ja otetaan enemmän kontaktia julkisilla paikoilla kuin Suomessa. On mukava tunne vanhemmillekin, kun lasta ei heti nähdä häiriönä, vaan tämä otetaan huomioon hymyllä ja muutamalla sanalla. Eilen apteekissa ollessamme lapsi olisi tahtonut järjestää hyllyt uuteen uskoon farmaseutin tuodessa naperolle siililelun. ”Messiii” (=merci) vastasi lapsi iloisena.

Toissapäivänä ostoksilla ollessamme tälle annettiin askartelukirja, välillä tuodaan makeisia, leipomossa saatetaan antaa pullan tapainen. Vanhempien sydäntä lämmittää huomioon ottaminen ja parhaassa tapauksessa pystyn hoitamaan asiat loppuun saakka naperon tutkiessaan saalistaan. Eikä aina ole kyse saamisista, vaan lämpimästä eleestä, joka saa kaupungin näyttämään taas vähän paremmalta paikalta elää.

Vanhempi ikäluokka kommentoi ja juttelee mielellään pienen temppuilijan kanssa, tämän vetäessä parasta apinakavalkaadiaan saadessaan yleisöä. Liittyy varmaan kansanluonteeseen, Suomessa ei sekaannuta toisten asioihin vaan pidetään katse tiukasti omissa kengissä. Täällä taas muutenkin keskustellaan helpommin vieraiden kanssa, miksei siis lastenkin kanssa.

Harjoitellaan brunssilla käymistä

Kontaktin ottaminen voi mennä (suomalaiselle?) joskus liiallisuuksiinkin. Muutaman kerran vieraan tultua ottamaan lapsen syliin ja suukotettua poskelle, ovat sekä äiti että lapsi jähmettyneet hetkeksi. Varmasti silkasta hyvästä tahdosta ja hetken mielijohteesta mutta en silti lämpene ventovieraiden ennakoimattomille syliinkaappauksille.

Alakerran minimarketin kauppias suukottaisi mielellään lapsen ja koiran ohi kulkiessamme. On toki ihanaa nähdä sydämellisiä ihmisiä mutta nykyajan maailmassa en luottaisi tähän, lapsenkaan ei voi antaa totuttautua siihen että vieraat sedät pussailevat. Leipomon täti vielä menettelee mutta tähän vedän rajan. Olenko liian suomalainen vai suojelevainen??

En français

Ici à Paris il arrive souvent que l’enfant reçoive un petit cadeau, un paquet de bonbons ou des compliments. Les gens prennent plus facilement contact avec les enfants qu’en Finlande. Il suffit que notre petite singe a une audience et elle sera ravie de présenter toute sa gamme des bêtises et plaisanteries. Ces gestes chaleureux envers l’enfant font plaisir et rend Paris une place plus agréable à vivre.

Les Finlandais sont plus introvertis et ne parlent pas aux inconnus (je sais c’est cliché mais en même temps si vrai). C’est peut-être la raison même pourquoi les enfants reçoivent moins d’attention.

Les gestes amicaux sont bienvenus mais les excès peuvent vite faire dépasser mes limites, quand par exemple un épicier inconnu attrape ma fille sans demander et donne de gros bisous, on reste glacé toutes les deux. Très certainement son intention était bonne mais je ne veux pas que ma fille croit que les bisous des hommes inconnus devraient faire partie du quotidien. Peut-être que je suis trop finlandaise mais voici ma limite; les bisous de notre boulangère du coin passent encore mais les autres non.