Kirjoitan blogiani täällä pariisilaisessa pikkukeittiössä, keittelen kaurapuuroa ja ihailen kaupunkia herättelevää aurinkoa sen hiipiessä talo kerrallaan kattojen yli. Kaksivuotiaan taaperoni heräillessä alkaa uusi arkipäivä. Tuoko se mukanaan gastronomisia kliseitä ja luksusta, tuskin, vaan enneminkin uhmaa, uusia sanoja ja paljon rakkautta likapyykin lomassa. Tästä kaikesta blogini kertoo ja samalla elämästä ranskalaisen vaimona.
Tämä blogi alkoi opinnäytetyönäni Haaga-Helia amk:hon. Tulin Pariisiin kaksi vuotta sitten pienen vauvan kanssa ja huomasin, että moni asia on toisin Pariisissa kuin Helsingissä. Blogin tarkoitus oli auttaa pikkulapsiperheitä suunnittelemaan Pariisin matkaansa. Arjen toiminnot, jotka kotona rullaavat omalla painollaan ilman sen kummempaa ajatustyötä, voivatkin lomareissulla osoittautua valmisteluja vaativiksi aikasyöpöiksi. Esimerkiksi pikkulasten ruokien löytäminen, paikasta paikkaan liikkuminen rattaiden kanssa ja (varmasti se kaikkein tärkein;) lääkärin löytäminen tarpeen vaatiessa, mietityttävät uuteen paikkaan lähdettäessä.
Blogini kertoo kaikesta tästä, pikku-pariisittaren touhuista hiekkalaatikolla ja kohtaamisista valon kaupungissa.
Kiitos Pariisin mammoille, Ranskan suomalaisille ja kaikille muille, kun olette jakaneet kokemuksianne kanssani!
Kommentoikaa, ehdotelkaa aiheita ja pommittakaa kysymyksillä jos jokin asia mietityttää. Sähköpostia luetaan osoitteessa: pikkusophienpariisi(a)gmail.com.
Tervetuloa Pariisiin, Bienvenue à Paris!
Bisous, Susanne
Pikku-Sophien Pariisi 