Vinkki vauvaa varten matkalle!

Mikä on greipin kokoinen, pelastaa vauvan ja vanhempien ruokahetket (ja vaatteet) ja helpottaa matkustuskynnystä? Ei, kyseessä ei ole lampun henki, vaan syöttötuolike! Heh, siis kankaasta tehty versio, jota käyttäisin matkoilla syöttötuolin korvikkeena.

Kaikki vauvan kanssa matkustaneet tietävät, että mitä pienempi vauva, sitä enemmän tavaraa. Monesti lomalla päänvaivaa tuottaa kaikkien arjessa tarvittavien tavaroiden puute lomakohteessa. Me matkustelimme vauvan kanssa aika paljon, mutta rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että jätimme väliin muutaman sukulaisvierailureissun, koska paikkaan olisi tullut hankkia matkasänky ja syöttötuoli.

Hiljattain Monoprix-supermarketissa pyöriessäni löysin huippukeksinnön! Kankaasta tehdyn syöttötuolin, tai siis tuoliin kiinnitettävän kankaan, jossa vauva istuu kuin syöttötuolissa. Vauva-aikana etsin näitä Amazonista, en tilannut ikinä ainuttakaan koska en päässyt hypistelyetäisyydelle. Pidemmillä lomilla tällainen olisi ollut kullan arvoinen. Luulisin.

Lomamatkoilla syötimme vauvaa jomman kumman vanhemman sylissä mutta onhan tällainen paljon näppärämpi. Pariisissa syöttötuolit loistavat usein poissaolollaan, tämähän on kuin kiskaisisi kanin esiin taikurin hatusta! Pussukan koko lonkalta heitettynä oli ehkä noin reilut 20cm x 20cm, mahtuu siis vaikka vaippakassiin. Hinta oli noin 25€.

Tämä viimeinen malli on vähän isommalle vauvalle/taaperolle joka osaa jo istua tukevasti. Voisin harkita tällaista meille kotiin, koska taapero ei viihdy enää syöttötuolissa mutta tavallisella tuolilla istuessa on pöydän reuna liian korkealla. En ole kokeillut tuotetta mutta innostuin sen nähdessäni, ja halusin vihjata tällaisen olemassaolosta muillekin matkustaville perheille.

Kertokaa ihmeessä jos teillä on kokemuksia ja vinkatkaa ovatko nämä yhtä näppäriä kuin miltä vaikuttavat. Keksinnöistä puheen ollen, tilasin meille vauvavuonna Australian lentoja varten vauvan lentokonenukkuma-alusta-turvavyöyhdistelmän joka palveli tasan kerran, 10 kk vauva kun oli siihen jo liian iso. Idea hyvä, toteutus huono. (Samoin hankin kerran ponihännänpaksuntajan. Ihana idea, suomalainen liruhäntä muuttui barbiponnariksi! Kunnes tuli ensimmäinen tuulenvire ja tötsä keskellä ponnaria paljastui. Vekotin näytti kuontaloon eksyneeltä putkimiehen työkalulta. Sivuhuomiona vain.)

Ja pahoittelut kaikista itsekeksityistä sanoista, niitä kun kertyi tähän postaukseen muutama. Kuulisin mielelläni näiden tarvikkeiden oikeat nimet 😀

Pääsiäispupun matkassa Pariisissa.

Lähestyvä pääsiäinen sai muistelemaan menneitä. Lapsena rakastin pääsiäistä (hahaa, omaperäistä, eikös? Kuinkakohan moni lapsi inhoaa sitä?). Odotimme pikku-veljeni kanssa  kuumeisesti aamua, jolloin pääsemme etsimään suklaamunia. Mitä vanhemmaksi kasvoimme, sitä haastavammaksi piilot kävivät. Luulen 15-vuotiaalle veljellenikin selvinneen jo siihen ikään mennessä pääsiäistipun salaisuus, tämän painostaessa kuumeisesti äitiäni munien määrästä ja piilopaikkojen haastavuudesta. Munia oli teipattu pöydän alapintaan, ripustettu kattolamppuun ja jemmattu kylmään saunakiukaaseen. ”Hyviä piiloja sit kanssa! Ei liian helppoja! Ei liian vaikeita! Ainakin niin-ja-niin-monta munaa”, ohjeisti broidini pääsiäsipupun apurina toimivaa äitiäni.

Suklaakauppias personoi pääsiäismunat, ei mikään kalligrafi mutta suklaa on maistuvaa!

Oma napero on tänä pääsiäisenä kaksi vuotta ja risat. Aloitimme teemaan tutustumisen viikonloppuna kylvämällä rairuohon siemenet. Vietämme pääsiäistä tänä vuonna Suomessa, joten mummi pääsi opastamaan ruohon kasvatuksessa ”Ei, siemeniä ei voi syödä! Ei, koirakaan ei voi syödä siemeniä! Ei, siemeniä ei voi syödä lusikallakaan”. Ymmärrän kyllä sekaannuksen kun siemenet kerran kylvettiin ruokalautaselle.

Pariisissa pääsiäinen on yhden arkipyhän lyhyempi kuin Suomessa, eli perjantai on vielä arkipäivä ja vasta seuraava maanantai on pyhä. Sää saattaa olla mitä vain. Ensimmäisen Ranskan matkani aikaan teini-ikäisenä, hytisin pienessä farkkutakissani koko reissun ajan, kietoen kaulaliinaa kukkatapettihotellissa niin tiukkaan kaulan ympäri kun kangasta riitti ja henkitorvi salli. Kylmästä huolimatta kaupunki vei mukanaan.

Jos tänä vuonna viettää pääsiäistä Pariisissa ja haluaa päästä pääsiäispupun jäljille, tässä  muutama vinkki. Kaupungissa järjestetään munajahti esimerkiksi 15. kaupunginosassa André Citroën-puistossa 1.-2.4. 2018. Keskustan ulkopuolelta löytyy samanlaisia tapahtumia esim. Château de Thoiryssa. Pääsiäismunia voi metsästää klo: 10-12. Disneylandiin menijät pääsevät nauttimaan pääsiäistunnelmasta pallokorvan ja muiden suosikkihahmojen kera, ja munia pääsee etsimään pääsiäislabyrintista.

Pääsiäisenä kaupunki tuntuu hiljaiselta, joskin nähtävyydet ja turistipaikat tuntuvat keräävän sitäkin enemmän ihmisiä puoleensa. Aikaisempina vuosina pääsiäismunia pääsi etsimään mahtipuitteisiin Eiffel-tornin juuressa olevaan Champ De Mars-puistoon mutta tänä vuonna munia joutuu hakemaan muualta. Suklaaseen erikoistuneita putiikkeja on Pariisissa niin paljon, että tuskin kukaan jäänee ilman suklaata, vaikka pääsiäispupu munisi ja unohtaisi käydä luonanne.Oikein aurinkoista pääsiäisviikkoa kaikille, toivottavasti osa teistä päätyy Pariisin asti! 🙂

 

Avenue des Champs-Élysees lapsen kanssa

Yksi maailman hienoimmaksi tituleerattu katu on Pariisin Avenue des Champs-Élysees. Nykyään bulevardi on enimmäkseen tavallisten ketjuliikkeiden valtaama, joskin Cartier, Tiffany, Rolex ja autokaupat tarjoavat vastinetta luksusta hakeville. Jouluisin valomeren välkkyessä puiden latvoissa, on tunnelma juhlava houkutellen samppanjalle ja huokailemaan jalokiviliikkeen näyteikkunan ääreen.

Nuorina opiskelijoina jonotimme täällä yöklubille ja öinen mutta eloisa katu lupaili hauskanpitoa suuren maailman malliin. Yöllinen taksien metsästys oli sekin suuren maailman luokkaa ja tuntien tuloksettoman taksien metsästyksen jälkeen opimme odottamaan aamun ensimmäistä metroa, joka sillon kulki noin kuuden aikaan. Leipomoiden avauduttua jo ennen metroportteja, hypähtelimme hilpeinä patongit kainalossa kotiin nukkumaan.

Nyt perheellisenä vierailut eivät enää rajoitu iltakymmenen ja aamukuuden välille, vaan käymme koluamassa katua päivänvalon aikaan. Halutessaan saa tähänkin menemään koko päivän, kauppoja riittää joka makuun ja ruokaa voi ostaa eurolla Mäkistä tai käyttää elämykseen puolikkaan päivää (ja budjettia). Pikaruokaketjukin vaikuttaa asteen fiinimmältä, kun ruoka tarjoillaan pöytiin ja suuret ikkunat esittävät jatkuvaa vilinää maailman hienoimmalta kadulta. Käyn alla läpi pikku-kaalinpäiden (ranskalaisten hellittelynimi vauvoille) ja vähän isompienkin suosikkipysähdyspaikat.

Mikäli tahtoo päästä nauttimaan tilan tunteesta ja ottaa koko bulevardin haltuunsa, on  Champs-Élysées joka kuun ensimmäinen sunnuntai autoton. Helpottaa huomattavasti matkakuvien ottamista Riemukaaresta, kun ei tarvitse katsoa linssin läpi kohtisuoraan tulevia autoja ja pelätä tulevansa yliajetuksi.

Concorden aukiolta lähdettäessä kävelemään Champs-Élyséelle päin, siintää kadun toisessa päässä Riemukaari, l’Arc de Triomphe. Edetessä katua alhaalta ylöspäin, on ensimmäinen lasten valinta varmasti DisneyStore.

Pienten jalkapallofanien ja miksei vähän isompienkin toivekauppa on toisella puolen katua, Paris Saint Germain. Olen nähnyt liikkeen edessä koko pienen pojan tunteen kirjon, suuresta epätoivosta uskomattomaan riemuun. Pojan vanhemmat sanoivat ettei ole aikaa mennä kauppaan, kunnes sitten olikin, onneksi.

Ainut löytämäni vaipanvaihtopöytä löytyi Foot Locker liikkeen vierestä.

Molemmin puolin katua kauppojen seasta löytyy kahviloita, ravintoloita, muutama McDonld’s, Monoprix, ynnä muuta syötävää. Valtaosa ruokapaikoista on tavallisia ketjuravintoloita eikä näissä tarvitse pelätä köyhtyvänsä sen enempää kuin normaalistikaan. Uusi hampurilaisravintola Five Guys on hiljattain saapunut myös Champs-Élyséelle.

Seuraava etappi pikkuväelle on valtava lelukauppa La Grande Récré. Varoitus, täältä lapsen ulossaaminen edellyttää lahjontaa tai voimakeinoja!

Mikäli napero malttaa lelukauppojen jälkeen istahtaa hetkeksi rattaisiin napittamaan, on kadulla muotitarjontaa myös naisille ja miehille. Autokauppaan pääsee pällistelemään ihmeitä, ja makeannälän iskiessä La Duree tarjoaa kaikissa jalokivien väreissä hohtavia Macaron-leivoksiaan. Viikonloppuisin tänne usein jono, joten varaudu odottamaan. Macaron-leivoksia myydään Pariisissa lähes kaikissa leipomoissa, kahviloissa, jopa Mäkin kahvilasssa, eli jos La Dureen jonot venyvät ilmaisen ämpärijakelun mittoihin, saa näitä herkkuja saa muualtakin.

Riemukaarelle saakka päästessä, voi halutessaan kivuta huipulle asti. Koska tällainen kokemus meiltä vielä puuttuu, on se toteutettavien listalla kevään aikana.

Lastenvaatekauppoja ei ole kovin montaa, Petit Bateau taitaa olla kadun ainokainen.

Jos onnistuu ajoittamaan Pariisin lomansa heinäkuun 14. päivän kieppeille, silloin Champs-Élyséellä järjestetään näyttävä kansallispäivän sotilasparaati. Panssarivaunut, sotilaat ja lentonäytös osoittavat mahtipontisesti millä Gallian kukko on kannuksensa hankkinut.

Pariisilaisten suhtautumisesta lapsiin

Kummallinen aamu, kellon viisarit hätyyttelevät kymmentä ja lapsi nukkuu! Olen juonut aamukahvin istuen pöydän ääressä, vilkuillut Hesarin otsikot (alkavat tuntua kaukaisilta osa uutisista) ja vieressä möllöttävä siililelu vie ajatukset pariisilaisten tapaan suhtautua lapsiin.

Tämän lähemmäs Louvrea en vielä uskalla lasta viedä.

Monet suomalaiset kommentoivat pariisilaisten ystävällisyyttä lapsia kohtaan. Lapsille jutellaan ja otetaan enemmän kontaktia julkisilla paikoilla kuin Suomessa. On mukava tunne vanhemmillekin, kun lasta ei heti nähdä häiriönä, vaan tämä otetaan huomioon hymyllä ja muutamalla sanalla. Eilen apteekissa ollessamme lapsi olisi tahtonut järjestää hyllyt uuteen uskoon farmaseutin tuodessa naperolle siililelun. ”Messiii” (=merci) vastasi lapsi iloisena.

Toissapäivänä ostoksilla ollessamme tälle annettiin askartelukirja, välillä tuodaan makeisia, leipomossa saatetaan antaa pullan tapainen. Vanhempien sydäntä lämmittää huomioon ottaminen ja parhaassa tapauksessa pystyn hoitamaan asiat loppuun saakka naperon tutkiessaan saalistaan. Eikä aina ole kyse saamisista, vaan lämpimästä eleestä, joka saa kaupungin näyttämään taas vähän paremmalta paikalta elää.

Vanhempi ikäluokka kommentoi ja juttelee mielellään pienen temppuilijan kanssa, tämän vetäessä parasta apinakavalkaadiaan saadessaan yleisöä. Liittyy varmaan kansanluonteeseen, Suomessa ei sekaannuta toisten asioihin vaan pidetään katse tiukasti omissa kengissä. Täällä taas muutenkin keskustellaan helpommin vieraiden kanssa, miksei siis lastenkin kanssa.

Harjoitellaan brunssilla käymistä

Kontaktin ottaminen voi mennä (suomalaiselle?) joskus liiallisuuksiinkin. Muutaman kerran vieraan tultua ottamaan lapsen syliin ja suukotettua poskelle, ovat sekä äiti että lapsi jähmettyneet hetkeksi. Varmasti silkasta hyvästä tahdosta ja hetken mielijohteesta mutta en silti lämpene ventovieraiden ennakoimattomille syliinkaappauksille.

Alakerran minimarketin kauppias suukottaisi mielellään lapsen ja koiran ohi kulkiessamme. On toki ihanaa nähdä sydämellisiä ihmisiä mutta nykyajan maailmassa en luottaisi tähän, lapsenkaan ei voi antaa totuttautua siihen että vieraat sedät pussailevat. Leipomon täti vielä menettelee mutta tähän vedän rajan. Olenko liian suomalainen vai suojelevainen??

En français

Ici à Paris il arrive souvent que l’enfant reçoive un petit cadeau, un paquet de bonbons ou des compliments. Les gens prennent plus facilement contact avec les enfants qu’en Finlande. Il suffit que notre petite singe a une audience et elle sera ravie de présenter toute sa gamme des bêtises et plaisanteries. Ces gestes chaleureux envers l’enfant font plaisir et rend Paris une place plus agréable à vivre.

Les Finlandais sont plus introvertis et ne parlent pas aux inconnus (je sais c’est cliché mais en même temps si vrai). C’est peut-être la raison même pourquoi les enfants reçoivent moins d’attention.

Les gestes amicaux sont bienvenus mais les excès peuvent vite faire dépasser mes limites, quand par exemple un épicier inconnu attrape ma fille sans demander et donne de gros bisous, on reste glacé toutes les deux. Très certainement son intention était bonne mais je ne veux pas que ma fille croit que les bisous des hommes inconnus devraient faire partie du quotidien. Peut-être que je suis trop finlandaise mais voici ma limite; les bisous de notre boulangère du coin passent encore mais les autres non.

Lapsi lääkäriin Pariisissa

Lapsi sairastuu Pariisissa? Lääkäriin menoa ei Pariisissa tarvitse pelätä tähtitieteellisten hintojen vuoksi niin kuin esim. Amerikassa. Vaikka ei kuulu maan sosiaaliturvan piiriin, hinta tavalliselle lapsen lääkärireissulle on 30€-70€, kalliimpi hinta on lastenlääkärille, matalampi yleislääkärille.

Listasin sivun alalaitaan tämänhetkiset (maaliskuu 2018) yhteystiedot. Suomalaisesta numerosta soittaessa tulee lisätä eteen maanumero +33, tämä valmiina listaamissani numeroissa (PAITSI Sos-lääkärin lyhytnumeroon soittaessa!).

Ranskassakin yleinen hätänumero on 112.

Mikäli hätä uhkaa henkeä niin soitto 112-hätänumeroon on aina tarpeen! Jos tilanne ei ole kiireellinen, voi mennä jonottamaan sairaalan päivystykseen. Yksityisiä lääkärikeskuksia kuten Suomessa, ei Pariisissa ymmärtääkseni ole.

ranskalainen särkylääke Doliprane, nestemäinen versio ja suppo

Mikäli lapsi vaikuttaa niin kipeältä, että toivoisi lääkärin pääsevän paikan päälle majoituspaikkaan, tai on ilta/yö/pyhä, niin tällainenkin palvelu on Pariisissa saatavilla. SOS-lääkäri eli SOS-Médecin tulee kotikäynnille. Kiireellisyydestä riippuen lääkäri tulee tunnin parin sisällä.

Kun soitat SOS-lääkärille (Sos-yleislääkärin puhelinnumero: 36 24), valmistele seuraavat tiedot puhelimitse annettavaksi:

• oma puhelinnumero (mielellään ranskalainen, esim hotellin)
• majoituspaikan koko osoite, muista antaa ovikoodi, kerros ja asunnon numero
• tieto lapsen voinnista/sairaudesta

Meillä kotona SOS-Médecin kävi viimeksi syksyllä, lapsella ei ollut mikään henkeä uhkaava hätä mutta kuumetta oli 39 astetta arki-iltana ja numeroon soittaessa lääkäri totesi tulevansa mielummin paikan päälle tarkastamaan lapsen voinnin. Lääkäri saapui noin tunnin sisällä, mittasi kuumeen, pyysi lainaan lusikkaa katsoakseen kurkkuun, kirjoitti reseptin särkylääkkeestä, veloitti korttimaksun kannettavalla kortinlukijallaan ja kehotti soittamaan uudelleen, vaikka keskellä yötä, mikäli olo huononee. Palvelu oli loistava! Joskin ihmettelin vähän lääkärin välineiden vähyyttä mutta olin iloinen mielenrauhasta jonka vierailu antoi.

Soittaessa SOS-lääkärille suomalaisesta numerosta, on hinta kallis, noin viiden minuutin puhelu maksoi kutakuinkin 20€, lääkärin käynnin veloitus on 55-70€, riippuen soittaako lastenlääkärille vai yleislääkärille. Aikaisemmin meillä kävi lääkäri kotikäynnillä kerran sunnuntaiaamuna, kun silloin vajaan vuoden ikäinen vauva oli saanut yöllä kamalan raivarin, jolle ei meinannut tulla loppua. Kyseessä oli korvatulehdus.

Tässä lista Pariisin päivystävistä lapsiin erikoistuneista sairaaloista puhelinnumeroineen (maaliskuu 2018):

• 12. arr – Hopital Armand Trousseau, puh: +33 144 73 74 75
• 15. arr – Hopital Necker – Enfants Malades, puh: +33 144  49 40 00
• 19. arr – Robert Debré, puh: +33 140 03 20 00

Sos-lääkäri joka tulee kotikäynnille:

• sos-yleislääkärin puhelinnumero:  36 24 (Huom. älä lisää Ranskan suuntanumeroa +33! Numero toimii tällaisena lyhytnumerona suomalaisestakin liittymästä soittaessa! Numero EI toimi jos lisäät eteen suuntanumeron)

uni paras lääke on…

En français

Pas d’inquiétude, la petite bout de chou va bien. Ce post est fait pour informer les Finlandais sur les services disponibles dans le cas où leurs enfants tomberaient malades pendant un voyage à Paris.

Mutkitellen Montmartrella

Montmartre on yksi lempipaikoistani Pariisissa. Tunnelma on ihanampi kuin mitkään sanat tai kuvaukset. Anna paikalle aikaa, heittäydy hetkeen, katsele, kuuntele, aisti ja maista. Pariisin näyttäytyessä siniharmaana jalkojen juuressa, lähtee mielikuvitukseni laukkaan. Ymmärrän hyvin maisemaefektin merkityksellisyyden menneen ajan maalareille, vaikka itse maalailen vain mielessäni kuvaa täydellisestä päivästä Pariisissa. Monesti olisin kehystänyt sellaisen mieleeni juuri Montmartrella.

Tästä alkaa matka Montmartrelle

Lähtiessäni kipuamaan Montmartren kukkulalle, lähtee suosikkireittini Moulin Rougen eli punaisen myllyn edestä. Metroasema Blanche (linja 2) on suoraan kohteen edessä. Maaliskuinen päivä lupaili jo enteitä keväästä lämpöasteiden kohotessa kymmeneen. Kadun molemmat puolet ovat täynnä kahvilaa, ravintolaa, matkamuistomyymälää ynnä muuta putiikkia.

Kiivetessä kukkulaa ylös, saa aikaa kulumaan juuri niin paljon kun sitä riittää. Mäki on kuin noutopöytä, on juusto-, kala-, liha- ja herkkukauppaa, kahvilaa, ravintolaa, sushia, oikeastaan koko ruokamaailman kirjo edustettuna. Tästä on helppo ostaa eväät mukaan, mikäli mielii pikniköidä kukkulan huipulla (suosittelen!) tai muuten vai pysähtyä nautiskelemaan tunnelmasta kahvikupin ääreen vaikka Amelie elokuvasta tuttuun kahvilaan, Cafe des 2 moulin.

Mäki nousee paikoin jyrkästikin joten suosittelen laittamaan vaunuihin/rattaisiin jarrun pysähtyessäsi. Muiden suureksi huvitukseksi otan ylämäet yleensä lihastreeninä puuskuttaen jyrkimmät kohdat kuin veturi, vauhtia hidastamatta. (Huvinsa kullakin!)

Aikaisemmin Montmarte näyttäytyi köyhemmän väen paikkana. Kabareet ja taiteilijat loivat paikalle omanlaisensa vapaan ilmapiirin, ja tunnelma oli ihan toisenlainen kun suurten bulevardien täyttämässä keskustassa.

Lähestyttäessä taiteilijoiden aukiota (Place du Tertre), muuttuvat kadut entistä kapeammiksi. Aukio on avattu 1635 ja on edelleen Montmartren turismin sydän. Paikka on yhä täynnä taiteilijoita myymässä maalauksiaan samoin kuin ikuistamassa turisteja muotokuviin. Place du Tertren kaikki reunat ovat täynnä ravintoloita terasseineen ja kuhinaa katsellessa voi hetken aistia Renoirin, van Goghin ja Picasson inspiraation lähdettä.

Kuhinaa Taiteilijoiden aukiolla

Aukiolle ei pakko kiivetä, vaan sinne kulkee sekä julkisen liikenteen bussi että pieni turistijuna. Myös köysiratahissi kukkulan juurelta kuljettaa ylös ja alas.

Tauko tekee terää!

Ollessani opiskelijana Pariisissa parikymppisenä, joimme monet euron viinipullot juuri täällä maailman huipulla, kuunnellen iloista elämän sorinaa ja haaveillessa aikuisuudesta. Ja nyt olen päässyt sinne asti, aikuisuuteen. Taapero herättää haaveilustani äkäisesti karjahtaen ja muistuttaa toisenlaisesta täydellisyydestä. Ihana on sekin ❤

Anna paikalle aikaa, heittäydy hetkeen, katsele, kuuntele, aisti ja maista.

Sacre-Coeur

Funikulaari eli köysiratahissi kuljettaa perheet ylös ja alas ilman tuskanhikea ja rattaiden kantamista. Hissiin käy tavallinen metrolippu. Tämä on nopein tapa päästä Sacre-Coeur kirkolle mikäli aikaa on vähän tai sää huono.

Köysiratahississä

Mäen juurella on karuselli ja pieni kiipeilyteline pikkuväen viihdykkeeksi. Naperoni kiljui riemusta päästessään vihdoin vapaasti juoksentelemaan. Jos tilanne sallii, suosittelen piknikkiä rinteessä. Kaupungin levitessä jalkojen juuressa saa todella tuntea olevansa Pariisissa.

Sacre-Coeur, Pyhän Sydämen basilika

Pour Ludivine, en Français ( plus facile que google translator 😉

Une des mes places préférées dans le monde entier est Montmartre et ce depuis longtemps. J’étais une jeune étudiante au début de ma vingtaine et avec mes amis on venait sur le haut de la butte à ressentir Paris. On buvait de la piquette, juste parce qu’on pouvait ( les bouteilles de vin à un euro n’existaient pas en Finlande et n’existe d’ailleurs toujours pas!). On rêvait le futur, Paris flirtait avec nous et offrait mille et une images possible pour la vie. 

La p’tite bout de chou rugit maintenant impatiemment dans la poussette et le futur est vraiment arrivé, on y est. La jeunesse était magnifique, le présent est beau aussi  ❤

Ranskiksen talvipukeutumiskoulu

Kauluri takin päällä, body roikkuu haaroista napittamattomana polvissa housujen päällä ja kumisaappaat aurinkoisena talvipäivänä? Ei, taapero ei ole pukenut itse vaan opinnäyte isäpapan pukemistyylistä.

Ei käy isää syyttäminen, vaan napero itse halusi kokeilla uimahousut ja pipo yhdistelmää.

Opiskellessani Laurea amk:ssa parikymppisenä, saapui kouluumme kymmenisen ranskalaista poikaa Erasmus-vaihtareiksi. Syksy muuttui talveksi vaan vaatetus pysyi samana, tennarit ja lyhyt takki. Pahimmilla pakkasilla tammikuussa osa käytti sentäs pipoa ja kaulaliinaa. Hytistiin. Hrrr, miten nämä suomalaiset pärjäävät.

Jokaisella puutteensa ja vaatetusongelmasta huolimatta nain yhden näistä palelevista hurmuripojista. Ja poika, tai ehkä jo nuori mies (inhoan tätä termiä XD) muutti pysyvästi Suomeen seuraavaksi kahdeksaksi vuodeksi. Mieheni oppi käyttämään ”tykkejä” ja kerrospukeutumaan. Jopa talvikengät tuli ostettua. (”Mutta eihän näillä voi mennä töihin!”) Pikkukengissä piti kuitenkin luistella työpaikalle ja muihin sosiaalisiin tilaisuuksiin. Ehkä vasta koiran hankkiminen sai Ranskiksen vetämään ajoittain talvikengät vapaaehtoisesti jalkaan.

Lapsen synnyttyä Suomessa keskelle kahdenkymmenen asteen pakkasta, olin jo luopunut ajatuksesta siitä, että Ranskis oppisi koskaan pukeutumaan talveen. Koska oppilaani oli reputtanut oman pukeutumisensa kurssin, siirryin vetämään jatkokurssia, ”kuinka pukea pieni lapsi pakkasia vasten”. Ensin talja vaunuihin, lapselle SEKÄ sisävaatteet ETTÄ  toppapuku (ranskiksen puettua ulkovaatteet kerran pelkän vaipan päälle).

Tällaisiin mittarinlukemiin vauva syntyi

Talven taas palattua Pariisiin, ammottavat puistot tyhjyyttään. Lämpötila laskee ulkona tuulen kanssa pitkälle miinusasteisiin ja ihmettelen miten kylmä Suomessa onkaan. Luulin jo pukeutumisopin menneen perille, kunnes mieheni tuli viime viikolla naperon kanssa kotiin talvihaalarissa ja kesäkengissä. Lämmiteltyäni taaperon jäävarpaita hetken ihmettelin ääneen miksei talvikenkiä oltu laitettu jalkaan. Mieheni siihen: ”ei kai talvikenkiä tarvitse jos on jo talvihaalari?”

Pukeutumiskulttuuri on Pariisissa hyvin toisenlainen kuin Suomessa. Hyisessä viimassa näkee monesti pienetkin lapset ilman pipoa, takit auki retkottaen. Talvihaalareita myydään vain vauvoille mutta kävelemään opittaessa siirrytään farkut ja toppatakki-lookkin. Edes toppahousuja ei juurikaan näe, joskin näitä myydään urheiluosastolla. Tosin ulkoilukin on kylmillä säillä niin vähäistä, että ehkä näillä pärjäilee välimatkat kodin ja hoitopaikan välillä, onhan rattaissa yleensä ne lämpöpussit suojaamassa kylmyydeltä.

Lämpimämpinä vuodenaikoina olen ihaillut pariisilaispilttien ihastuttavaa olemusta leikkipuistossa. Tytöillä näkee monesti sukkahousuja ja hameita hiekkalaatikolla ja vauhti on silti yhtä kova kuin monella pojalla. Kerran näin kurahousut yhdellä tytöllä, tämän isä kertoi silminnähden ylpeänä miten helppoa ulkoilu on moisen suojavarustuksen kera, antoi vielä norjalaisen nettikaupan nimenkin. Vedin pienen mainospuheen muutamalle suomalaiselle merkille ja pyysin äitiäni tuomaan kuravarusteet seuraavalla reissullaan.

Ja kotona pukeutumisoppi jatkuu…

”Missä mun pinkki hame!?”

En français

Ça vous arrive en France de mettre une doudoune directement sur les sous-vêtements? Vous avez bien lu, ni pull ni pantalon. C’est pourtant de cette façon que mon Frenchie habille notre fille.

Quand je faisais mes études à l’université Laurea, il y avait dizaine de jeunes hommes français qui venaient en Erasmus. En Hiver; les températures à Helsinki tombaient cette année là bien en dessous de zéro et ils continuaient joyeusement à porter leurs petits blousons et baskets d’été. Quelques-uns (les plus malins) mettaient tout de même un bonnet pendant les jours les plus froids. Hrrrr, fait froid, ils râlaient en pensant aux températures de France.

Malgré les fautes d’habillement je me suis mariée avec un de ces charmants étudiants Erasmus. A la naissance de notre bébé, il faisait presque moins 30 dégrées! Je n’ai jamais relâché mon apprentissage au Frenchie à la façon d’habiller un bébé quand il fait froid.

Et pourtant en deux ans, j’ai pu rire et voir les tenues ”construites” à la façon la plus imaginaire possible, une doudoune sur la couche ou encore le body SUR le jeans…

Le printemps est arrivé à Paris. On va s’habiller en tenue plus adapté pour la saison, ça le Frenchie il maîtrise mieux. De jolies jupes et ensemble très chic, le charme à la Française qu’on adore!

Leijonankesyttäjä Pariisissa? Sirkukseen siis!

Mitä tehdä Pariisissa talvella lasten kanssa kun sadetta vihmoo vaakasuorassa? No lähteä talvisirkukseen! Leijonankesyttäjä, elävä tykinkuula ja viiksekäs tirehtööri! Tästä kaikesta pääsee nauttimaan livenä Pariisissa.

Cirque d’Hiver Bouglione

Kylmän kostea teltta ei houkuttele? Bouglionen talvisirkus on sisätiloissa historiallisessa rakennuksessa, joka maaliskuisena sadepäivänä vastaanotti meidät lämpöisesti, jopa niin lämpöisesti että taapero viihtyi paljain jaloin.

Cirque d’Hiver Bouglione eli Bouglionen talvisirkus lasketaan osaksi Ranskan kulttuuriperintöä. Rakennusta alettiin rakentaa 1851 jolloin se kantoi vielä nimeä Le Cirque Napoléon. Vuonna 1937 Bouglionen neljä veljestä ottivat sirkuksen hoitaakseen ja valon kaupunkina tunnettu Pariisi pääsi nauttimaan uudenlaisesta taiteesta.

Sirkukseen pääsee helposti metrolinjalla 8. Pysäkki Filles du Calvaire, sortie / exit numero 2 käyttäessä pääsee suoraan sirkusrakennuksen eteen. Sisäänmentäessä tuli avata takit ja laukut turvatarkastuksen merkeissä. Rattaille oli sisätilossa oma säilytyspaikkansa.

Tänne rattaat näytöksen ajaksi

Sisääntullessa tuntui kuin olisi hypännyt aikakoneeseen ja siirtynyt ainakin sata vuotta ajassa taaksepäin. Jo pelkkä rakennus hurmasi tunnelmallaan sekä valaistuksellaan ja sai innostuksen perhoset räpiköimään vatsan pohjassa. Meillä oli paikat parvekkeella josta taaperokin näki hyvin lavalle. Penkkejen välissä kulkeva kauppias möi sirkusleluja ja pitihän sellainen saada. Asiaankuuluvasti myös popcornia oli tarjolla.

Katsomon penkit ja jalkatila olivat erittäin pieniä jopa lentomatkustamiseen tottuneelle! Tämä on ymmärrettävää rakennuksen historiallista taustaa vasten mutta hyvin pitkälle henkilölle suosittelen varaamaan ainakin käytäväpaikkaa. Omat 170 senttiäni taapero sylissä, mahduimme juuri ja juuri samalle penkille.

Sirkussali oli kaunis, ihailin valaistusta ja tunnelmaa, oikeaa silmäkarkkia. Olin ehkä odottanut jotakin jumppasalin tyyppistä ja kontrasti käsilläolevaan oli niin suuri, että hihkuin. Torstai-iltana kello 17.15 alkava näytös ei ollut täynnä, onneksi, niin saimme laukkumme ja muut tavarat tyhjille paikoille. Taaperoita ja ihan vauvojakin oli yleisössä paljon. Musiikki ei ollut liian lujalla eikä sisältänyt äkkipamauksia tai muita epämiellyttäviä elementtejä. Nautin orkesterin soittamasta elävästä musiikista, valoista ja koko sirkuselämyksestä.

Leijonankesyttäjä, elävä tykinkuula ja viiksekäs tirehtööri!

Näytös oli jaettu kahteen tunnin mittaiseen osaan. Väliajalla jonotimme perinteisesti vessaan mutta ehdimme myös pyörähtää kauniissa historiallisessa ”baarissa”. Ranskassa kun olemme, niin sieltä sai tietysti myös halutessaan samppanjaa.

Ensimmäisen näytöksen ajan taapero katsoi keskittyneenä leijonia, hevosia ja pellejä, pupeltaen samalla antumuksella voisarvea ynnä muuta evästä. Toisen puoliajan napero kiipeili penkillä ja yritti myös omaa spektaakkelia, päätti karjaista koko keuhkojensa kyllyydestä juuri kun akrobaatti lavalla oli nousemassa yhden käden seisontaan metrejen korkeudessa. Ohikiitävän sekunnin ajan pelkäsin akrobaatin romahtavan keskittymiskyvyn pettäessä mutta onneksi näin ei käynyt.

Harmiksemme elävä tykinkuulaesitys oli peruttu teknisistä syistä mutta siitä huolimatta sirkus oli hyvin viihdyttävä ja lapsiystävällinen kokemus, suosittelen lämpimästi kaikille. Vaipanvaihtopöytää ei jälleen ollut mutta en sitä osannut odottaakaan. Talvisirkus pyörii noin puoliväliin maaliskuuta tältä talvelta ja alkaa uudelleen lokakuussa 2018.

Sirkus päättyi vaipan vaihtoon

Haisteltavaa ja maisteltavaa Pariisin kaduilla

Sateettomina päivinä lähdemme taaperon kanssa monesti ulos maleksimaan. ”Kauppaan!” määrää napero tuimasti, kun ehdotan puistoon menoa. Betoniviidakosta kasvaa urbaaneja kaupunkilaisia ja lapsen arkipäivän riemuihin kuuluukin näyteikkunoiden tuotteiden nimeäminen.

Rikkautena Pariisissa pidän kukoistavaa väri- ja tuoksumaailmaa, josta riittää piltille ihmeteltävää ja kerrottaavaa. Joskin haittapuolena myös viemärit levittävät omaa udööriään ja pakokaasut kirveltävät silmiä. Tämä tuoksujen sekamelska, odeur Paris, on osa Pariisin kaupunkielämystä.

Kukat puhuvat väreillään omaa kieltään, esim. sininen edustaa hellyyttä.

Kukkakauppojen ihanuudet kukkivat kaduille asti kesät talvet ja kun aikaa riittää, nimeämme kukkien värejä. Kotikadullamme on kolme biokauppaa, joiden ikkunat ovat täynnä vihanneksia, hedelmäkauppias taas pitää huolen siitä, että eksoottisetkin hedelmät tulevat tutuiksi jo pienestä pitäen. Monesti joudun kysymään kauppiaalta apua hedelmien tunnistamisessa, joko täällä myydään enemmän hedelmiä kun Alepan tiskissä, tai sitten näitä ei vielä kymmenen vuotta sitten ollut olemassakaan. Epäilen ensimmäistä.

Leipomon ikkunat viekottelevat toinen toistaan mielikuvituksellisimmilla luomuksillaan, ja taapero toteaa ohi mennessään, ”eipä, oiaivi ja kakku” (käännös: leipä, voisarvi. Taapero puhuu välillä vokaalikieltä ja arvaillessani konsonantteja on olo kun Onnenpyörässä).

Nuuhkittuamme kukat, tunnistettuamme hedelmät ja vihannekset ostan aina joskus reissun huipennukseksi crepin, ”ukkaaätty kiitos” kuuluu pyyntö suklaalätystä, jota äidinkin on erittäin vaikea vastustaa. Osaisinpa liittää vielä tähän tuoksuelementin, jolla ei-niin-esteettinen creppi muuttuisi heti ymmärrettävämmäksi houkutukseksi!

Karseasta ulkomuodostaan huolimatta, on lämmin tuore sokeriherkku olemustaan maukkaampi.

 

Hyvää mummienpäivää Ranskasta!

Mikä juhlapäivä Suomesta puuttuu? No mummienpäivä! Toki sitä juhlitaan äitienpäivän yhteydessä mutta kivahan sitä on mummia muistaa ihan oman juhlapäivän puitteissakin. Mitä useampi syy juhlaan, sen parempi! Oma mummini on vielä 92-vuotiaana merkittävä henkilö elämässäni ja uskon vahvasti isoäitien hyvää tekevään voimaan!

Mummienpäivä on Ranskassa virallinen kalenteripyhä, jota juhlitaan maaliskuun ensimmäisenä sunnuntaina. Juhla on saanut alkunsa 1987 Grand’Mère-kahvin mainoskamppanjasta ja sittemmin vakiintunut viralliseksi juhlapyhäksi. Myös Amerikassa vietetään isovanhempien päivää.

Tätä kahvimerkkiä on kiittäminen mummienpäivästä

Meillä oli onni saada Pikku-S:n Suomen mummi luoksemme täksi viikonlopuksi. Ulkomailla asuessa kun ei isovanhempien seurasta pääse nauttimaan läheskään niin usein kuin toivoisi. Suureksi suruksemme on Ranskan mummi siirtynyt jo taivaisen soittokunnan piiriin.

Lauantaina pakkasviikon päätteeksi, oli aurinkokin saapunut piipahtamaan Pariisissa ja mittari näytti keväisiä lukemia. Päätimme ottaa varaslähdön juhlapäivään ja ottaa tilaisuudesta vaarin. Nähdessämme terasilla aurinkoisen pöydän, oli juhlahetki kruunattu. Mummille vielä lasi Chardonnayta Grand Marnier letun seuraksi, ja kaikki sukupolvet vaikuttivat hyvin tyytyväisiltä käsillä olevaan hetkeen.

 

Norsuvauvojenkin elämässä on isovanhemmilla merkittävä rooli. Norsumummien hoivatessa vauvoja, oli poikasten kuolleisuusriski kahdeksan kertaa alhaisempi. Tämän Tiede.fi artikkelin mukaan:

”Isoäidit ovat ihmislajin menestyksen keskeinen salaisuus.”

Oikein ihanaa isoäitienpäivää omalle mummilleni Suomeen ja kaikille muille isoäideille! Bonne fête à toutes les Grand-mères!