Vauvan ja taaperon ruokailu Pariisissa

Lapseni ensimmäinen vuosi syömisineen Pariisissa meni omalla painollaan, emmekä vielä panostaneet sammakon reisiin tai muihin ranskalaisiin gastronomian ihmeisiin. Imetin vauvaa puistoissa, ravintoloissa, lentokoneessa, missä ikinä vain nyt pikkuiselle nälkä iskikään. Imetin suuren ohuen huivin turvin, useimmiten muut eivät edes huomanneet, että huivin alla oli meneillään herkutteluhetki.

Korvikkeita en käyttänyt mutta asummehan täällä korvikkeiden luvatussa maassa. Aina apteekkiin päin vilkaistessanikin näin korkeat korvikepurkkitornit suurine mainoksineen. Toinen kulttuuri ja toisenlaiset asenteet sekä käytännöt, joten Ranskassa korviketta käytetään laajalti jo pelkkien lyhyiden äitiyslomien takia. Korvikkeet ovat yleensä jauhepohjaisia, joten jos oma taapero on kranttu, on ehkä parasta ottaa tuttuja pöperöitä mukaan ainakin loman alkuun. Lentokoneeseen saa vauvalle ottaa nesteitä, joten mikäli jauhepohjaisiin korvikkeisiin päätyy, niin niiden sekoitus onnistuu myös lentomatkan aikana.

Pariisilaisen apteekin korviketarjontaa

Perinteisissä ranskalaisissa ravintoloissa ei ole kovin usein syöttötuoleja tarjolla. Poikkeuksen tekevät ketjuravintolat sekä selkeästi perheille suunnatut ravintolat. Samoin on lasten annosten tarjonta, lasten ruokia tai menua ei ole erikseen listalla, mutta aina voi kysyä, mikäli lapselle olisi mahdollista saada lasten annos. Esimerkiksi Hippopotamus-ketjulla on tarjota lapsille syöttötuoli, ilmapalloja, askarreltavaa sekä omia menuja. Oma tyttöni viihtyi jo vuoden ikäisenä syöttötuolissa syöden pitkään ja hartaasti vihreitä papuja.

Omat eväät ravintolassa

Vaipanvaihtopöytiä löytyy vielä harvemmin kuin syöttötuoleja. Johtuneeko lyhyistä perhevapaista, etteivät pienten vauvojen vanhemmat jälkikasvuineen vietä siinä määrin aikaa kahviloissa istuen, kun mitä Helsingissä näkee. Kummallista, ottaen huomioon maan pitkäaikaisen kahvilakulttuurin.

Oma tytär sai hampaat jo hyvin varhain, vähän päälle vuoden ikäisenä oli lapsella hammaslääkärin mukaan suussaan jo pirajan kaksivuotiaan purukalusto. Äidin ja isän pureskelun lisäksi maistui patonki ja muu helposti mukaan napattava syötävä. Matkan varrelta on Pariisissa helppo ostaa välipalaa; leipomosta maistuivat leipätikut ja myöhemmin voisarvet, supermarketin eväsosastolta löytyi pikku-porkkanoita, valmiiksi lohkottuja omenoita sekä muita hedelmiä, banaania sai ostettua vaikka katukauppiaalta. Maissinaksuja kuljetin Suomesta mukanani, mutta pian huomasin, että ilman niitäkin oli tarjolla tarpeeksi pikkunälän tappajaa.

Vauvojen ja taaperoiden purkkiruokaosasto on yleensä suoraan suhteessa kaupan kokoon. Hyvin pienessä marketissa saattaa olla vain muutama purkki pilteille mutta suuremmissa ruokakaupoissa on runsaasti valinnan varaa. Ihan kaikkea mihin Suomi-vauvan suu on tottunut, ei välttämättä löydy. Esimerkiksi puuro ei täällä ole koko ruokavalion perusta. Luomuruokakaupoista löysin ulkomaalaisia puuroseoksia, esim. Holle-merkiltä. Ihmetellessäni asiaa ääneen kerran apteekissa, esitti apteekkari vastakysymykseksi, että mihin kellonaikaan meinaisin antaa puuroa. Vastatessani että aamuin illoin, sain kuulla valistuksen, ettei puuroa kuulu tarjota ainakaan noihin kellonaikoihin vaan iltapäivästä. Harmikseni en muista perusteluja tähän mutta loppukaneetiksi kuulin, että koska ylipaino on yleinen ongelma, ei puuroa kannata antaa, se lihottaa. Onnistuin nielemään oman saarnani puuron hyödyistä ja päätin noudattaa omaa järkeäni taaperon ruokavalion koostamisessa.

Vauvojen purkkiruokatarjontaa Monoprixissa

Kun hampaita tuli vielä lisää, aloin ostaa kaurahiutaleita, joista keittelin tyytyväisenä puuroa. Tosin meillä se syödään ranskalaisella twistilla, ei marjojen ja hillon, vaan valkohomejuuston kera.

Täällä suositellaan jo vauvoille lounaan perään jälkiruokaa. Vauvanruokaosastolla on myynnissä nelikuisille suklaamoussea, vanukasta ja mehua. Keksit kuuluvat hyvin varhain päivittäiseen ruokavalioon ja monesti välipala-aikaan näkee puistossa joukon taaperoita mutustamassa keksejä ja leivoksia. Xylitol-pastilleja ei juurikaan myydä, joten ihmettelen miten ranskalaisten naperoiden hampaat selviävät moisesta päivittäisestä sokeriannoksesta. Kaikki tyylit ovat sallittuja mutta tuskin se puuro on kuitenkaan syy kaikkeen ylipainoon.

 

Varokaa taskuvarkaita!

Pienen lapsen kanssa liikkuessa on yleensä kaikki huomio suuntautuneena lapseen. Valitettavasti myös taskuvarkaat ovat tietoisia tästä. Usein taskuntyhjentäjiä liikkuu sankoin joukoin paikoissa, joissa on muutenkin paljon ihmisiä. Turistikohteet, markkinat, julkiset kulkuvälineet, kaava on varmaan sama kaikkialla.

Autoton päivä Champs-Elysées

Viimeksi meinasin köyhtyä älypuhelimen verran ollessamme erään kerran perheen kanssa Montmartren kukkulalla. Koska lapsi oli vielä ihan vauvaikäinen, oli meillä käytössämme suuret (Suomen mittakaavassa pienet) Emmaljungan vaunut, joita ohjailin ihmisvilinässä kieli keskellä suuta, yrittäen vältellä päälle horjahtelevia äkkipysähtelijöitä  ja samalla olla ajamatta lähellä olevien akillesjänteitä katkoksiin.

Kukkulan huipulla iski tenkkapoo. Halusimme kulkea rinnettä alas jalan, joten vaihtoehtoina oli joko kantaa vaunut apuvoimien kera ja ottaa riski kaatumisesta ja kierimisestä kukkulan juurelle asti, tai kiertotie hämyisien puskien takaa. Koska meitä oli monta ja päivänvaloa riitti, päätimme kiertää rinteen sivua alas ja välttää portaat.

Sacre-Coeurin edessä on koko Pariisi jalkojen juuressa

Puskien varjostama pikkutie oli täynnä epämääräisen näköistä pitkäkyntisen perikuvaa. Seuraavat portaat pääsivät yllättämään, joten jouduimme kuitenkin kantamaan vaunuja muutaman askelman verran.

Seuraavaksi huomasin jonkin maantiekiitäjän pyyhältävän ohitseni pölypilvi kintereillä savuten. Äitini sadatteli takanani ja kuulin mitä silmäni eivät olleet nähneet. Samalla kun olin kantanut vaunuja askelmissa, oli joku tullut taakseni, sovittanut askeleensa omieni tahtiin ja ollut työntämässä kättään taskuuni. Siinä kohtaa perässä tullut äitini terästäytyi supersankarinani ja kiiruhti nappamaan potentiaalin varkaan hupusta kiinni. Tämä pelästyi ja juoksi karkuun. Sain siis pitää puhelimeni – sillä erää.

Puhelin varastettiin vasta seuraavalla viikolla. Olin bussissa pikkukoiramme sylissäni kolmen teinin hyökätessä joka puolelta sitä silittelemään. Teinien jäätyä bussista, huomasin puhelimen puuttuvan. Vaikka soitin sillä juuri ennen bussiin nousua. Koira istui onneksi käsilaukun päällä kirstunvartijana joten muu omaisuus säästyi. Kiitos Choco!

Kirstun vartija

Metrossa minulta ollaan varastettu meikkipussi ja hotellihuoneesta kerran puolet matkalaukun sisällöstä. Helsingin ratikassa varastettiin kerran lompakko. Ravintolassa takki. Tarkoitukseni ei ole pelästyttää, vaan muistuttaa valppaudesta.

Ollessani Galeries Lafayetten imetys- ja vauvanhoitohuoneessa, varastettiin vaunujen päältä merkkihuivi. Vaunut eivät mahtuneet pieneen tilaan ja nälkäinen vauva vei kaiken huomioni.

Yhteenvetona muistutus siitä, että pienen vauvan suloisuus ei suojaa taskuvarkailta. Koska kaksi silmää ei millään riitä 360 asteen pöllözuumailuun, olen päätynyt kantamaan mukanani vain välttämättömimpiä tavaroitani.

Ps. Varokaa kahvilan pöytiä! Ellei mieheni olisi epäillyt sisään tulevia pikkupoikia, olisi perheestämme viety taas yksi puhelin. Puhelin lojui pöydällä, niin kuin ne nykyään näkyvät lojuvan kaikkialla. Pikkupojat toivat mukanaan papereita, joissa kerrottiin varojenkeräyskohteesta. Samalla pieni nopea käsi eksyi papereiden alle yrittäen napata puhelimen. Poikien harmiksi, mieheni refleksit pelasivat :D!

 

Saapuminen Orlyn lentoasemalle (ORY)

Orlyn kentältä hissit löytyvät mukavan helposti ja loogisista paikoista, joten niitä ei tarvine sen kummemmin etukäteen kartoittaa. Yleensä hissi on jossain heti liukuportaiden läheisyydessä. Hankalaa sen sijaan on se, että matkatavarahihnalle on suhteellisen pitkä matka, se sijaitsee vasta lähtöaulan jälkeen. Huomioitavaa, älä anna vauvasi repimäleikkiin ainoaa boardingpass-lippuasi. Matkatavara-aula on suljettu tila, sinne päästäksesi sinun tarvitsee vilauttaa taas boarding passiasi, jotta automaattiovet aukeavat. Myös kännykässä oleva sähköinen lippu käy. Tämä erikoisuutena vain Orlyssa.

Säästä boarding pass päästäksesi matkatavara-aulaan!

 

Orlyssä kone saatetaan tyhjentää asemalaituritasolle terminaalin sijaan, jolloin joudut nousemaan asematasolta portaita pitkin ylös terminaalirakennukseen. Jos sinulla on matkarattaat mukana matkustamossa, niin älä avaa niitä ennen kuin pääset sisälle terminaaliin. Joskus olen avannut rattaat heti päästessäni koneesta ulos vain huomatakseni, että 30 metrin päässä odottavat seuraavat portaat ylös (ei liukuportaita).

Orlyn kentältä pääsee Etelä-Pariisiin näppärästi shuttlebussilla, jonka päätepysäkki on Denfert-Rochereau. Lippuautomaatti sijaitsee bussilaiturilla 5 ja lipun hinta on 8,30€ (2017).

Orly-bussin kulkureitti. Lähde: http://aeroportorly.paris/orlybus.php

Myös RER-junilla pääsee Pariisin, sekä RER-B että RER-C-liikennöivät Pariisin keskustaan. Mikäli käyttää RER-C:tä, on ensin on otettava bussi, joka vie juna-asemalle nimeltä Pont de Rungis. Itse en ole käyttänyt rattaiden kanssa tätä vaihtoehtoa, joten en osaa kertoa sen tarkemmin matkalla vaanivista sudenkuopista. Tai ehkei niitä ole.

Tässä linkki, jossa kerrotaan englanniksi lisää eri vaihtoehdoista kulkea Orlyn ja Pariisin välinen matka: Orly-Pariisi junalla

Toivottavasti matkanne sujuvat suuremmitta ongelmitta ja kommentoikaa toki, mikäli jotain jäi mielestänne kertomatta.

Lentokentältä Pariisin keskustaan

Kun viimeisetkin laukut on poimittu matkatavarahihnalta, alkaa karavaanivaihe, eli koko konkkaronkka rattaineen ja laukkuineen pitäisi saada Pariisin keskustaan, jotta loma voi vihdoin alkaa. Kun ensimmäistä kertaa matkustin yksin vaunujen kanssa kentältä keskustaan, kului hissien ynnä muiden etsimiseen yllättävän paljon aikaa, siksi kerronkin tässä yksityiskohtaisesti kaiken sellaisen, mikä omasta mielestäni oli oleellista. Mikäli sinulla on apukäsiä, matkaseuraa ja loistava kaikesta-selvitään-asenne, niin voit skipata tämän kirjoituksen yli, jos taas matkustat yksin vauvasi kanssa ja olet luonteeltasi ylitarkka stressinlietsoja, niin tämä on juuri sinulle.

Jos lentosi laskeutuu Charles de Gaullen kentälle (lyhenne CDG, kutsutaan myös nimellä Roissy)

Kaikki mm. Finnairin lennot laskeutuvat CDG:n kentälle. Ensimmäistä kertaa lentäessäni suurten Emmaljunga-vaunujen kanssa, olin taittanut ne pienimpään mahdolliseen kokoon, irrottanut pyörät ja lytistänyt kovan kopan lysyyn vahinkojen minimoimisen toivossa. Rataspaketti saapui matkatavarahihnalle matkalaukkujen seassa ja alkoi vaunujen uudelleen rakentaminen. Pieni säpiköivä viiden kilon paketti vain tuotti huolenaihetta, mihin ihmeeseen lykkään vauvan siksi aikaa, kun alan kokoamaan vaunuja renkaista lähtien?!

Jes, kaikki tavarat koossa! (Huom. Finnairin lennot laskutuvat 2D- terminaaliin, ei 2E kuten tässä kuvassa)

Koska oli talviaika, niin etsin syrjäisen nurkan, jossa ylitallottavaksi jäämisen riski oli pienin, levitin takkini lattialle, laskin vauvan siihen ja aloitin vaunujen kasaamisen. Suoriuduttuani kunnialla tehtävästä, pääsimme jatkamaan matkaa. Toinen vaihtoehtohan olisi toki ollut hypätä paketteineni kaikkineni suoraan taksiin, mutta tämähän ei tietenkään sopinut taistelijamutsi-asenteeseeni, jonka tehtävä oli selvitä voittajana kaikista matkan varrella olevista esteistä. Lähdin siis vaunuineni kulkemaan kohti juna-asemaa. Lipunmyyntitasolle pääsee hissillä, joka on ensimmäisten vastaantulevien liukuportaiden kohdalla, Sheraton hotellin läheisyydessä.

Lipun ostaminen

RER-junalipun voi ostaa automaatista kortilla (hinta 10,30€) tai jonottaa palvelutiskille jos haluaa maksaa käteisellä. Molemmista päistä hallia pääsee alas laituritasolle, mutta vain toisessa päässä on hissi. Sud (etelä-)päässä on iso S-kirjain ja tästä päästä hallia löytyy hissi. Käytä sellaista lippuporttia jossa on pieni ”koppi” (eteinen?). Painamalla nappulaa ovet aukeavat, pääset vaunujen kanssa eteiseen, syötä lippu, odota 5 sekunttia ja seuraava ovi aukeaa.

Säästä RER-lippu, sillä tarvitset sitä myös päästäksesi ulos juna-asemalta määränpäässä!

Päästyäsi lippuporteista läpi, tee välittömästi jyrkkä u-käännös, niin löydät hissin laituritasolle. Se on aika lailla piilossa, joten tämä on hyvä ehkä tietää etukäteen. Kaikki RER-junat menevät Pariisin keskustaan ja kaikilla RER-junapysäkeillä on periaatteessa esteetön kulku, toisin kun metroasemilla. Periaatteessa siksi, että joskus hissit ovat epäkunnossa mutta silloin yleensä voi luottaa kanssamatkustajien apuun. Ensimmäinen pysäkki Pariisin keskustan sisäpuolella on Paris Nord  = Gare du nord.

Tämän lisäksi kentältä pääsee keskustaan lentokenttäbusseilla, ja mikäli kohteesi on Champs-Elysees, Eiffel-torni tai Montparnasse, niin bussikuljetus voi olla varteenotettava vaihtoehto. Asuinpaikkamme huomioiden, on kohdallani ollut helpompaa kulkea RER-junalla.

Bussit lentokentältä Pariisiin. Lähde: Le-bus-direct.com. Luettavissa: https://www.lebusdirect.com/les-navettes-roissy-cdg.html

Sittemmin olen joskus jättänyt taistelijamutsiasenteen naulakkoon ja sallinut itselleni taksiin hyppäämisen helppouden. On hyvä pitää mielessä, että ruuhka-aikoina kannattaa lähteä ajoissa liikkeelle.  Sain hyvän hyvän vinkin Pariisin mammoilta. Mikäli varaa lentokenttäkuljetuksen etukäteen, niin samalla voi varata myös lapsen turvaistuimen.

Myös junalla liikkumiseen kannattaa varata aikaa, sillä välillä junayhteydetkin pätkivät teknisten ongelmien, lakkojen yms takia. Mikäli haluat tarkistaa, onko junayhteytesi ilmoittanut ongelmista ja ymmärrät ranskaa, niin katso linkki http://www.ratp.fr/ ennen lähtöäsi lentokentälle. Täältä Etelä-Pariisista CDG:n lentokentälle ajaa parhaimmillaan reilussa puolessa tunnissa mutta perjantaisin ruuhka-aikaan varaisin jopa kaksi tuntia matkantekoon. Aika-arvio riippuu ihan lähtöpaikasta, ruuhkasta ja taivaankappaleiden asemasta.

Jos lentosi laskeutuu Orlyn lentokentälle,  voit lukea lisää aiheesta Saapuminen Orlyn lentoasemalle.

Rati riti ralla, tuli talvi Pariisiin!

Keskiviikkona avatessani verhot Pariisin kodissamme, luulin näkeväni unta. Hieraisin silmiäni ja kyllä, lunta se oli! Kaikkialla. Tuli heti kotoisan helmikuinen olo ja päätimme lähteä rakentamaan monsieur lumiukkoa.

Mieheni ilmoitti viestillä, että puistot ovat sitten suljettu koska lumen takia niissä ei ole turvallista. Kieltoja uhmaten me kaksi kapinallista lumifania kuitenkin kiipesimme teipin ylitse puistoon muiden esimerkkiä noudattaen ja päädyimme keskelle lumisotaa. Normaalisti puisto on keskipäivällä hiljainen kuin huopatossutehdas mutta nyt lumipalloja sateli ilmassa naurun remakan säestämänä siihen tahtiin, että jouduimme paeta vähemmän sotaisille laitumille.

Uutiset toitottivat peltikolareista ja ruuhkista, kuulemma kuuden kilometrin matkaan meni autolla 2,5 tuntia. Vaikka lumi oli kivaa ja kaunista, niin kesärenkailla luistelevat autot, seisova liikenne ja suljetut puistot kertoivat omaa tarinaansa. Pariisi ei ole valmistautunut lumen tuloon koska harvemmin sitä satelee niin paljon, että siitä saisi lumiukkoja. Eiffel-torni oli suljettu ja tietyt bussilinjat eivät kulkeneet koska matkalla oli mäkiä. Hyvä niin, sillä muutenkin liikennevaloissa saa täällä noudattaa extravarovaisuutta. Vaikka kulkuneuvo luulee pysähtyvänsä, voi jokin osa siitä jatkaa matkaansa. Muutama viikko sitten katua ylittäessäni, pysähtyi pakettiauto valoihin mutta katolla olleet tikkaat päättivät jatkaa matkaansa. Kovalla ryminällä ne jatkoivat viitisen metriä vielä omaa matkaansa. Ei onneksi loukkaantuneita.

Nyt räystäät tippuvat ja vesi lätisee, oikein keväinen tunnelma exprestalven päätteeksi. Täytyy sanoa, että vaikka lumi on kaunista, niin mieluummin Pariisissa nautin Keski-Euroopan ilmastosta. Kymmenen astetta ja aurinkoa, se on talvi omaan makuuni.

Julkinen liikenne Pariisissa vaunujen kanssa

Metro

Pariisissa on kattava julkinen liikenne, ja keskustan alueella liikuttaessa (vyöhykkeet 1 ja 2) vilisee metropysäkkejä lähes yhtä paljon kuin leipomoita. Metro on varmasti se tutuin ja suosituin liikkumismuoto Pariisin sisällä, verkosto on hyvin kattava ja metrot liikkuvat muutaman minuutin vuorovälein. Metropysäkin tunnistaa maan päällä olevasta Metropolitan- sisäänkäynnistä tai uudemmat pysäkit keltaisesta M-kirjaimesta. Lippuja voi ostaa asematasolla olevasta automaatista tai Tabac- eli tupakkakaupoista.

 

Käytin ennen vauvan saamista lähes pelkästään metroa, metro ei jäänyt ruuhkiin ja niitä liikkui usein. Ensimmäistä kertaa oltuani liikkeellä uutuuden karheiden Emmaljungieni kanssa törmäsin ongelmaan, miten päästä asemalaituritasolle ilman hissiä tai rullaportaita?

Pariisin metroverkosto on avattu yleisölle 19.7.1900 Pariisin maailmannäyttelyä varten.

Tätä historiallista taustaa vasten on ymmärrettävää, että kaikki metroasemat eivät ole esteettömiä. Sekä tekniset, taloudelliset että turvallisuusrajoitukset, samoin kuin rakennuslakimääräykset rajoittavat metroverkoston uudelleen rakentamista. Ranskan laki määrää esteettömän kulkemisen mahdollisuuden kaikille asemille, mutta mikäli metroasemalle pääsee bussilla tai raitiovaunulla, niin metroaseman ei ole pakko täyttää esteettömyysvaatimuksia. Pariisin kaikki bussi- ja raitiovaunulinjat ovat esteettömiä.

Handicap.fr:n kesäkuussa 2017 teettämän selvityksen mukaan kaikkien 303 aseman muuttaminen esteettömiksi maksaisi arvioilta neljästä kuuteen miljardia euroa.

Pariisin metroverkosto. Lähde: Ratp.fr

Vain metrolinja 14 on kokonaan esteetön. Myös kaikki uudet asemat rakennetaan esteettömiksi. Samoin RER-junalinjat ovat esteettömiä kahta asemaa lukuun ottamatta (Luxembourg ja La Croix de Berny ). Esimerkiksi matka lentokentältä keskustaan usein tehdään RER-junalla.

Bussit

Niinpä aloin käyttämään busseja. Pariisissa vaunujen kanssa liikkuessakin on maksettava bussilippu. Ongelmallista onkin välillä juuri maksaminen/ lipun leimaaminen, mikäli lukulaite löytyy vain etuovien läheisyydestä. Monet rattaat eivät tuppaa mahtumaan etuovista sisään, joten maksamisen jälkeen tulisi peruuttaa etuovista keskioville ulkokautta ja vain toivoa, että kuljettaja muistaa odottaa eikä kaasuttele tiehensä. Perässä tulevat kanssamatkustajat eivät myöskään aina olleet kovin mielissään vastavirtaan peruuttamisesta.

Toinen tapa toimia, jota yleensä suosin bussiin pääsyn maksimoimiseksi, on nousta suoraan sisään bussiin keskiovista. Sitten odotetaan että muut matkustajat pääsevät paikoilleen, kunnes seuraa jokseenkin hikeä kirvoittava vaihe; vaunut on jätettävä yksin siksi aikaa kun kipaisee leimaamaan lippunsa. Yleensä pyydän jotain avuliasta kanssamatkustajaa katsomaan vaunujen perään hetken ja näin olen huomannut muidenkin toimivan, on silti ilkeä tunne jättää lapsi hetkeksikin yksin kaupungissa, jossa koulut ja puistotkin on suojeltu korkeilla aidoilla. Kaikista helpointa matkustaminen on, jos saattuu pääsemään bussiin, jossa on leimauslaite keskelläkin tai matkustaa seuralaisen kanssa joka voi leimata lippusi. Myös bussista poispääseminen on välillä ongelmanratkaisutehtävä jos keskiovet aukeavat suoraan puun/roskalaatikon/väärin parkkeeratun moottoripyörän eteen. Vaihtoehtoina on joko siipien kasvatus selkään tai pellepeloton moodin aktivoiminen vaunuihin. Myös avuliaat ohikulkijat ovat toimiva ratkaisu tällaisessa tilanteessa.

Pariisin bussiverkosto. Lähde: Ratp.fr

Raitiovaunuissa on leimauslaite kaikkien ovien läheisyydessä, joten siellä ei tule samaa ongelmaa rattaiden yksin jättämisestä.

Taksilla kulkeminen onnistuu ilman turvaistuinta, sillä Ranskan liikennelaki antaa poikkeusluvan matkustaa taksin takapenkillä ilman vauvan turvaistuinta. Pariisin aggressiivisen liikenteen tuntien, en suosi tätä tapaa mikäli muita vaihtoehtoja on tarjolla. Lakon aikana, samoin kuin aikaisina aamuyön tunteina lentokentälle matkatessa, olen joutunut käyttämään taksia. Ja kaikki meni  ihan hyvin.

Metrolaiturilla. Apuvoimien kanssa onnistuu rattaiden kanssa kulkeminenkin.