Tykkään valmistautua lentomatkoihimme kuin hurrikaaniin konsanaan. Käyn läpi mielessäni kaiken mahdollisen mikä ikinä vaan voi mennä pieleen ja valmistaudun sen mukaan. Pakkaan siis vara-asun ja vara-asun vara-asun. Samoin ruokia. Joka makua, joka muodossa. Jos ei sose maistu, ehkäpä leipä. Ja jos ei aamulla uppoa puuro, kokeillaan matkalla valmistetrasta. Tutteja sullon joka taskuun. Ja jos kirja ei kiinnosta, katsotaan offline-tilaan ladattu Peppa-possu. Ja siltikin kaikki voi mennä pieleen. Tai sitten ihan putkeen. Näinkin on välillä käynyt.
Oma tapani valmistautua ei sovi kaikille. Mieheni ihmettelee kerta toisensa jälkeen sitä stressiä, jonka vallassa touhotan lähtöpäivän aattona. Mutta kun vihdoin pääsemme matkaan, tiedän tehneeni kaikkeni ja olen valmistautunut kohtaamaan matkan kaikki haasteet kolmipäisen tultasyöksevän lohikäärmeen mukaan lukien
Check in
Jättäessäni matkalaukkua check-in-tiskille, pyydän aina virkailijaa tarkastamaan, mikäli koneessa olisi sen verran tilaa, että vauva/taaperokin saisi oman paikan lennon ajaksi. Nousut ja laskut alle kaksivuotias matkustaa vanhemman sylissä mutta kun turvavyömerkkivalo sammuu, lapsen voi siirtää omalle penkille nukkumaan ja leikkimään. Välillä kone on niin täynnä, ettei tyhjiä paikkoja ole, mutta kun tyhjän paikan saa, tuntuu siltä, että puolet matkan kauhuista on jo vältetty.
Käsimatkatavarat
Alle kaksivuotiaan kanssa matkustettaessa saa mukana olla omien tavaroiden lisäksi yksi käsimatkatavara vauvalle. Meillä on ollut mukana vaippakassi, josta löytyvät kaikki lelut, vaipat, varavaatteet, ruuat jne. Lapselle saa lisäksi ottaa vesipullon ym nestemäistä ruokaa, vaikka muuten nämä ovat kiellettyjä. Turvatarkastuksessa lapsen ruuat ja juomat tulee ottaa esiin. Norwegianilla vauvan kanssa matkustettaessa saa aikuisen matkalaukku olla muutaman kilon painavampi kuin sen 20 kg.
Turvatarkastus
Helsingistä Pariisiin lennettäessä alkaa turvatarkastuksen kohdalla matkan yksi ”mustekalavaiheista”. Kutsun sitä mustekalavaiheeksi siksi, että vain mustekalalla on tarpeeksi käsiä pitää vauvaa sylissä, riisua oma ja vauvan takki, laittaa läpivalaisulaatikoihin nesteet, tietokoneet jne. ja laittaa matkarattaat kokoon. Olen matkustanut vauvan kanssa siitä lähtien kun tämä oli noin 2kk ikäinen, enkä vieläkään noin 15 edestakaisen lentomatkan jälkeen tiedä, miten tämä vaihe tulisi onnistuneesti suorittaa.
Helpointa oli vauvan ollessa niin pieni, että tämä kulki vielä rintarepussa. Ulkovaatteet pois, tavarat laatikkoon ja viimeisenä harras toive apukäsistä jotka pitelisivät vauvaa sen aikaa, kun itse kuoriudut ulos kantorepusta. (Ja älä laita vauvaa siihen laatikkoon. Jos takaa tuleekin kiireinen matkustaja joka tuuppaa laatikkojonoa eteenpäin, niin vauvalle voi käydä huonosti.) Sitten porteista läpi, rintareppu takaisin paikoilleen ja tavarat kokoon. Helsinki-Vantaan lentokentän turvatarkastuksessa on perheportti, josta pienten lasten kanssa matkustavat pääsevät jonottamatta turvatarkastukseen. Mikä parasta, niin täältä löytyy syöttötuoli mustekalaongelmaa helpottamaan. Saat siis laitettua lapsen istumaan syöttötuoliin siksi aikaa, että saat pakattua kaikki tavarasi takaisin kokoon ja päällysvaatteet päälle. Ihan paras juttu siinä kohtaa!
Taaperon ja matkarattaiden kanssa matkustettaessa tulee turvatarkastuksessa vastaan toisenlaisia haasteita. Ensinnäkin taapero karkaa HETI, kun alat äheltämään rattaita kokoon. Spurtti perään, taapero ruotuun ja sitten jatkuu nesteiden, tablettitietokoneen ja vauvanruokien perkaus laukuista. Hups, taapero on taas karannut. Spurtti perään ja homma jatkuu. Kun päästään turvatarkastusportin läpi, niin syöttötuolihan se siellä siintelee ja äiti saa rauhassa pakata tavaransa kokoon. Koska sitä tavaraa riittää.
Monesti kanssamatkustajat rajoittavat taaperon säntäilyhalukkuutta, sillä muita matkustajia on kiva katsella, eikä karkuun pääse niin helposti raaja- ja laukkuviidakon läpi.
Leikkitila
Kun on vihdoin päästy lapsen kanssa lähtöporttialueelle, on ensimmäinen rasti on saavutettu. Sitten koittaa hengähdyshetki, mikäli aikaa riittää. Kakkosterminaalissa on lähtöportin 20 läheisyydessä lasten leikkitila, jossa on muutama lelu, pieni liukumäki, muutama tuoli ja pöytä. Se on oikea keidas! Siinä lentokoneita suurista ikkunoista ihmetellessä on hetki hengähtää ja syöttää lapselle pieni välipala, jotta lapsi pysyy hyväntuulisena vielä, kun koneeseen nousu alkaa. Vaippakin on helppo vaihtaa tässä kohtaa ja vaipanvaihtopöydällä varustettu wc sijaitsee aika lähellä leikkitilaa.
Lastenrattaat
Mikäli matkustan ilman omia matkarattaita, turvatarkastuksen läpäistyämme yritän löytää käsiini lentokentän lastenrattaat. Niissä on punainen Reiman viiri ja ainakin oma taaperoni kapuaa näihin mielellään. Laukunkin saa roikkumaan rattaiden aisaan ja hetken voi nautti kevyestä olosta, parhaassa tapauksessa ehkä viipottaa pikaisesti jopa Taxfreen läpi. Todennäköisesti kuitenkaan ei.
Lentomatkan kuvaus jatkuu seuraavassa postauksessa”Mikä avuksi lentomatkaan taaperon kanssa? osa 2”.
Pikku-Sophien Pariisi 